Suomella on unelma

Suomen kielessä on sanoja, joiden jotkut tutkijat arvelevat lainautuneen indoeurooppalaisesta kantakielestä kauan sitten, jossain Indus-joen varrella. Sellaiseksi sanaksi on sanottu mm. aurinkoa.

Jotkut, jotka ovat puhuneet sitä kieltä, josta on tullut meidän puhumamme kieli, ovat tulleet jostakin sieltä.

Joidenkin tutkijoiden mukaan tuhansia vuosia sitten niiden joukkoon, jotka asuivat alueilla, joita nykyisin pidämme Suomena, lähestulkoon vyöryi germaanisia vaikutteita. Yhteiselo muodostui tiiviiksi, sillä taas lainattiin sanoja. Sellaisia kuin äiti.

Joidenkin tutkijoiden mukaan mahdollisesti koko tai suurin osa nykyisin Venäjäksi katsottavaa aluetta on voinut kuulua suomalais-ugrilaisia kieliä puhuville kansoille osin jopa 1800-luvulle saakka.

Jotkut, jotka ovat puhuneet sitä kieltä, joka on ollut lähes täysin meidän puhumamme kieli, ovat tulleet jostakin sieltä.

Aina on ollut ryhmiä, joilla on ollut omat tapansa, tarinansa, uskomuksensa, käsityönsä - kulttuurinsa. Aina ihmiset ovat tulleet ja menneet, kohdanneet toisensa, muuttaneet, muuttuneet. On ollut ryhmiä, yhdessä ja erikseen - me ja nuo, ja nuo, joista on tullut osa meitä. Niin on ollut aina.

Ei ole yhtä ja ikuista suomen kieltä. Ei yhtä ja ikuista suomalaisuutta. Ei yhtä ja ikuista Suomea. Me emme enää mitenkään tunnistaisi sitä kieltä tai sitä kulttuuria, jonka Indus-joelta vaeltaneet tunsivat. Mutta ilman heitä ei olisi sitä todellisuutta, jonka tunnemme tänään.

Niin kuin on mahdotonta säilyttää muuttumattomana elävää kieltä, on mahdotonta säilyttää muuttumattomana elävää kulttuuria. Se, että käsitys meistä muuttuu - ja että käsitykset meidän tavoistamme, meidän käsitöistämme, meidän kielestämme; meihin kuuluvista, meihin kuuluvien ulkonäöstä, meihin kuuluvien uskomuksista, meihin kuuluvien koko kulttuurista muuttuvat - on edellytys sille, että mikään meiksi kutsuttava edes on olemassa.

Pelkäävä ei uskalla muuttua, pelkäävä takertuu vihaisena ja kouristuksenomaisesti menneeseen ja osin kuvitteelliseen tuttuun. Rohkaiskaamme pelkääviä, sillä niin kauan kuin aurinko nousee, on elävä todellisuutemme joka päivä hivenen verran uusi.

Pahan mielen puisto

Tervetuloa pahan mielen puistoon!

Voit ostaa ylihintaisen kausilippumme joko netistä tai myyntikassalta. Nettikauppa kaatuu ja myyntikassalle on pitkä jono. Pitkä jono on tosin myös asiakaspalveluun, jossa nettikaupasta ostettu lippu käydään vaihtamassa kaulanauhaan. Mutta nettikortilla pääsee suoraan metallinpaljastimeen, kun taas myyntikassalle jonottaneet jonottavat siinä kohdassa toistamiseen.

Kaulanauhan saatuasi pääset jonottamaan paahteessa laitteisiin. Jonotus voi parhaimmillaan kestää tunnin tai kaksikin. Jonotusalueiden ylle ei maisemallisista syistä ole asetettu varjoja. Pitkän jonotuksen päätteeksi saatat kuulla, ettet pääse laitteeseen, koska olet liian lyhyt / pitkä / yksin / kaksin. Ehdot laitteeseen pääsylle kerrotaan vasta jonotuksen jälkeen.

Tuntien jonotuksen jälkeen laiteajelu kestää minuutin, joskus kaksi. Kaupan päälle tulee useimmiten huono olo. Monien laiteajelujen jälkeen lapsesi itkevät. Joko, koska laite oli kamala tai koska laite oli ihana. He joko haluavat jonottaa siihen heti uudestaan tai tahtovat välittömästi lähteä kotiin.

Laiteajeluihin kyllästyttyäsi voit viettää aikaasi katsellen hätäisesti kokoon kyhättyjä ja amatöörimäisesti toteutettuja esityksiä, joissa tämän kesän kausityöskentelijät toikkaroivat myötähäpeää herättäen lavalla, sinänsä laadukkaisiin eläinhahmopukuihin puettuina. Katselualue sijaitsee jonojen tapaan porottavassa paahteessa, istumapaikkoja on varattu vain muutamille ja äänentoisto on tuuristasi riippuen säädetty joko aivan liian hiljaiselle tai jumalattoman kovalle.

Melutaso puistossa on kaiken kaikkiaan huumaava. Kotiin päästyäsi korvasi soivat ja vinkuvat useamman tunnin ajan. Ahkerat laitteissa kävijät huomaavat myös tilapäisen häiriön välikorvan toiminnassa, mikä herkimpien kohdalla johtaa pitkittyneeseen pahoinvointiin kotimatkalla tai kotona. Päivän tai kaksi jatkuvaa ärtyisyyttä, ylivilkkautta ja väsymystä esiintyy miltei poikkeuksetta kaikilla kävijöillä.

Taukopaikkoja puistossa on vähän, varjossa ei juuri ollenkaan. Varjopenkeille voi toki jonottaa. Se herättää kanssapuistoilijoissa ärtymystä. Penkeillä voi istuskella itkemässä väsymystään, kuuntelemassa lasten itkua, oksentamassa välipalaansa tai odottamassa tunnista toiseen laitteissa käyviä perheenjäseniä.

Väsyneet voivat virkistäytyä nauttimalla ylihintaisia virvokkeita, jotka voitot maksimoidaksemme olemme poikkeuksetta kyllästäneet nauttijalle epäterveellisillä, mutta halvoilla ainesosilla. Samaa linjaa vedämme myös ruokatarjoilussa. Hyvin kalliiseen hintaan tarjolla on epäterveellistä roskaruokaa kioskista toiseen, ravintoarvot ovat päin prinkkalaa ja kalorit kasautuvat pääosin rasvasta. Luukulle kuin luukulle saa jälleen jonottaa eikä vapaita pöytiä ruokailua varten ole kuin pari. Ruokailualue on roskainen, pöydät ketsupintahrimat ja ruokailijoiden yllä liitelee vaikuttava lokkiparvi kärkkymässä palasia, joita linnut rohkeasti myös riistävät suoraan etenkin vaunuikäisten lasten käsistä.

Tämän ikäisiä lapsia puistossa on pilvin pimein ja päivän aikana huomaat, että he hukkaavat vanhempansa tuon tuosta. Usein lapset puhuvat jotakin muuta kieltä kuin sinä eivätkä auttamisyrityksesi siksi saa aikaan paljon muuta kuin kauhua. Joskus voi tulla kyllä myös syytöksiä lapsen ryöstö- tai pahoinpitelyaikeista.

Siksi vieraille lapsille ei kannata puhua etenkään törkyisissä ja ruuhkaisissa WC-tiloissa, joita puistoon on piilotettu muutama.

Puiston erikoisuutena tarjoamme mahdollisuutta tutustua erilaisiin eksoottisiin eläimiin. Mitättömän pieneen häkkiin sullottu upea tiikeri kävelee ahdistuneena aluettaan nurkasta nurkkaan. Pesukarhu nököttää omassa kopissaan apaattisena ja alistuneena. Norsun kohdalla kovinkin kundi yleensä puhkeaa itkuun, kun opas innokkaasti kertoo sen taivaltaneen samaa vankilarinkiään jo neljäntoista vuoden ajan.

Kotiin lähtiessäsi voit poiketa vielä myymälässä, josta lapsesi vinkuvat saada ostaa kalliseen hintaan kaiken mahdollisen, mitä yksikään ihminen ei missään kuvitellussa elämässä voi tarvita. Käsittämättömän hintaiset tuotteet on huolellisesti valmistettu kestämään matka kaupan kassalta aina kilometrien päähän parkkipaikan laitaan pysäköidylle autollesi asti. Kun perävalosi näkyvät puiston portille, uusilta nukeilta tippuu pää ja valomiekan hohde himmenee. Kotimatkalla lapsesi itkevät, kunnes nukahtavat – tai oksentavat uudestaan.

Kesäjuttuja

Lasten kesä on tähän saakka ollut juuri sellainen kuin toivoinkin. He ovat käyneet usein uimassa, leikkineet puistoissa, syöneet jätskiä, leiponeet pullaa ja kinastelleet toistensa kanssa. 

Kiitos tästä kuuluu näille upeille nuorille, jotka ovat lasten kanssa kesää viettäneet ja edelleen viettävät. Nyt arkienkelin lähdettyä Suomeen sirkusta pyörittää reipastakin reippaampi nuorimies. Emme voisi olla tyytyväisempiä.

Kesäviikonloput ovat nuorten kanssa hujahtaneet monenlaisissa turistitouhuissa. Viime viikonloppuna veimme koko poppoon minivaellukselle laaksoa ympäröiville kukkuloille / vuorille. Kovin korkealle tai pitkälle ei menty, mutta  oli niin kivaa, että tahdotaan haikata taas pian uudestaan.

Ylös mäkeä! Virkeimmät ajavat tästä ylös pyörällä. Me kuljimme jalan - töin ja tuskin. Paahteessa mäen ankaruus korostuu.

Traililla. Tästä kuljetaan jalan, pyörin ja hevosin. Kuivaa on!

Näkymiä alas laaksoon.

Viikonloppupyrähdysten lisäksi tärkeitä luksushetkiä ovat tänä kesänä olleet lounaat yhdessä puolison kanssa. Muutaman kerran olemme kavunneet saman mäen ja aterioineet laella. Useammin kuitenkin päädymme eväslaatikoinemme johonkin puistoon.

Picnic-viltin päälle on varjossa puun alla ihana oikaista hetkeksi.

Hauskoja kesäpäiviä!

Vilkkilän kesäruuhka

Tiedoksi suvulle ja tuttaville: meidän kolmimakuuhuoneiseen taloon voi hyvin majoittua samanaikaisesti yhdeksän ihmistä. Testattiin!

Jos keittiöön / ruokailutilaan tulee hankittua se haaveilemani day bed / talonpoikaissohva (ehkä avattava?), parannamme vielä muutamalla pisteellä. Ei tarvitse kenenkään suunnitella menevänsä hotelliin. Jonkin verran huumorintajua tulee kyllä pakata mukaan. Talossa voi nimittäin esiintyä öistä elämää ja varhaisaamuisen metelin esiintyvyys on ihan varmaa.

Tätä suurta maata on kiertämässä pari suomalaisehkoa nuorta ja he sohvasurffailivat meillä yönseudun matkallaan sinne ja takaisin. Olivatpa ainakin yhden yön paremmassa turvassa kuin jossakin satunnaisessa, epämääräisessä ja edullisenpuoleisessa motellissa. Todella mukavia neitosia olivat ja olisi ollut mukava tutustua heihin paremminkin, mutta niin vain oli töihin aamulla lähdettävä. Neitoset olivat tehneet lujan yrityksen tuoda meille Fazerin suklaata kiitokseksi yösijasta. Suklaalla vain oli loppunut matkustusinto aivan kesken (ks. kuva).

Kaikki talomme nuoret tulivat keskenään sen verran tutuiksi, että vaihtelivat sosiaalisen median yhteystiedot ja hups, kansainvälinen lapsemme lähti sohvasurffareiden mukaan. Pari yötä kuulemma viettävät jossakin tiipiissä Yosemitessa. Tätä ei tosin tulisi kertoa kansainvälisen lapsen biologisille vanhemmille ennen kuin hän on palannut reissusta, sillä ymmärrettävästi Euroopasta katsoen voisi hiukan huolestuttaa se, että lapsi seikkailee amerikkalaisessa erämaassa juuri tapaamiensa ihmisten kanssa.

Mutta sellaisia - sosiaalisia, rohkeita ja tilaisuuksiin tarttuvaisia - lapsista saattaa tulla, kun ne kerran päästää maailmalle ja ne huomaavat siellä pärjäävänsä.

Arkienkelin ystävä tiedusteli talon täyteydestä kuullessaan, onko kesäperhe nyt aivan oikeasti supisuomalaista juurta vai virtaako perinnössä esimerkiksi reipas hulaus eteläamerikkalaista verta. Teiniintynyt oli ollut majoitussuunnitelmista hiukan tympääntynyt (ennen kuin tutustui sohvasurffareihin ja tykästyi heihin) ja hänelle Arkienkeli kertoi selittäneensä, että "sinun äitisi nyt vain tykkää majoitella ihmisiä". Kertoman mukaan teiniintyvä oli potkiskellut Arkienkelin patjaa huoneensa lattialla ja todennut kuivasti huomanneensa.

Tyynyt meiltä kyllä uhkasivat loppua kesken. Huomasin sen onneksi jo keskiviikkona, jolloin kerkesi vielä tehdä nettikauppaan tilauksen. Se toimitettiin kotiovelle varsin sopivasti pientä tovia ennen yöpyjien saapumista. Hyvät tyynyt muuten ovatkin. Seuraavaksi varmasti keskustellaan siitä, kenen sänkyyn ne nyt sijoitetaan.

Eipä sillä, seuraava kesälainaan tuleva nuori saadaan taloon jo ensi viikolla.

Eteläisen Kalifornian kuumuus otti lujille.