Hullunmyllyä

Päivän ensimmäinen meno oli pianotunti. Nuoremmat tytöt käyvät niillä nyt perätysten. He soittavat vuorotellen ja toisen kanssa odotellaan viereisessä puistossa. Yleensä mukana on myös koira ja muu perhe. Tänään vain mummi ja täti.

Keskimmäinen oli paria päivää aiemmin saanut jännän kutsun. Hänen luokkatoverinsa oli voittanut koulun varainkeruuhuutokaupasta leffareissun yhdessä opettajansa kanssa. Sinne sai kutsua mukaan yhden ystävän - tyttäreni sai olla tuo onnellinen ystävä.

Niinpä keskimmäisen pianotunti korvataan arki-iltana. Vanhin lapsi oli lähtenyt mukaani viemään keskimmäisen elokuvateatterille. Vanhin oli saanut päättää, kummalle kierrokselle lähtee ja valinnut sen, jonka oletettiin päättyvän aiemmin.

Meidän piti viennin lisäksi vain käväistä hakemassa synttärilahja, jonka nuorin iltapäivällä veisi kaverilleen. Onneksi tiesimme tarkkaan, mitä ystävä tahtoi. Epäonneksi se hylly oli kaupan leluosastolla tyhjiin ryöstetty.

Matkalla kassalle tutkin apteekkiosaston ja löysin omaan käyttöön etsimäni puuduttavat kurkkupastillit. Ne ovat aika jännää tavaraa, mistä kertoo sekin, että pastilleja ostettaessa kassa kysyi henkilöllisyystodistuksen.

Vanhin pyysi ostamaan hedelmänpalalajitelman. Siis sellaisen valmiin meloneja-ananasta-viinirypäleitä -laatikon, tiedättehän? Sitä varten meidän piti mennä viereiseen kauppaan.

Soittelin tietysti tuon tuosta puolisolle, jonka aikeena oli ollut käväistä pianotunnin aikana kirjastossa. Koska kirjat olivat jääneet minun ajamaani autoon, hän haki sen sijaan teinin tietämättä yllätykseksi tilaamansa synttärikakun. Ja puiston laidalta tädin ja mummin.

Suunnilleen näihin kohtiin soitti lääkäri. Nuorimmainen oli viikolla muutaman päivän kotona ikävän yskän takia. Hänellä se tapaa mennä kurkunpäähän. Neidolla on pienempänä ollut astmatyyppistä oireilua. Arvelimme, että avaava lääke voisi helpottaa haukkuvaa yskää ja puoliso käytti tytön lääkärissä reseptiä varten. Varmuuden vuoksi, kuten lääkäreiden tapa täällä on, lääkäri otatti muutamat verikokeet. Odottamatta niistä yksi näyttikin nyt plussaa.

Lääkäri suositti, että neito ei veisi mykoplasmaansa iltapäivällä satojen lasten kansoittamaan leikkipaikkaan. Puoliso ryhtyi kirjoittamaan pahoitteluviestiä kaverin vanhemmille ja minä lisäsin jo venähtäneeseen ohjelmaani apteekkikäynnin.

Meidän lääkärikeskuksessa on noin viisi apteekkia yhdessä rakennuksessa, joten siellä ei tarvitse jonotella. Paitsi viikonloppuisin, jolloin vain pääapteekki palvelee ja asiakkaina on puoli kaupunkia. Meniköhän siellä lähemmäs tunti tällä kerralla? Teiniltä loppui sekä kännykän akku että kärsivällisyys. Ensi kerralla hän kuulemma lähtee kierrokselle daddyn kanssa.

Ennen iltapäivän hulinaa halusimme tarjota tädille ja mummille hetken ravintolassa kanssamme. Tarjoilija teki varmasti parhaansa, mutta ennen kuin ruoat olivat pöydässä, puolison oli jo lähdettävä hakemaan keskimmäistä elokuvista.

Puolison kala-annos oli tosi maistuva. Kokeilin sitä, ennen kuin kysäisin tarjoilijalta, milloin mieheni puuttuva annos mahtaisi tulla. Sitten kiittelin häntä vuolaasti siitä, että hän reippaasti pelasti sekä puolison ruoan että ruokavalioni. Puoliso ehti takaisin pian ruokien saavuttua ja leffaherkkujen täyttämä keskimmäinenkin tilasi vielä ranskalaisia.

Ehdimme ihan hienosti kotiin ehkä varttia ennen kuin ensimmäinen synttärivieras saapui kymmenisen minuuttia ennen (!) kutsujen alkamista. Pop cornit olimme onneksi poksutelleet valmiiksi jo aikaisin aamulla ja talokin oli siivottu yhteisvoimin.

Emme olleet aivan varmoja siitä, kuinka monta kutsua teini oli esittänyt ja kuinka monta myöntävää vastausta olimme yhteensä saaneet. Kun kasassa oli seitsemän teinineitiä, päätimme aloittaa bileet.

Sitten katsottiin elokuvaa, syötiin, syötiin ja syötiin sekä leikittiin aurinkoisella takapihalla. Puoliso kirmasi välillä hakemaan pitsaa ja minä haaveilin reissusta jogurttijäätelölle, kunnes täti ja mummi ilmoittivat, etteivät pitsan, pop cornin, limsan, karkkien ja kakkupalan jälkeen mitenkään enää jaksaisi jäätelöä.

Illan tultua mummi ja täti pakkaavat matkalaukkujaan. Teini saattaa kotiin juhlassa mukana ollutta suomalaista ystäväänsä. Useammalla on huono olo, muutamalla kipeä ja joitakuita nähdyt elokuvat vielä mietityttävät. Keskimmäinen nukahtaa aikuisten väliaikaiseen sänkyyn. Olohuoneen katossa kiemurakoristeet keinuvat hiljaa.