Liberty...

Luulen voivani samastua siihen, kuinka uudisraivaajia sapetti.

Ihmisen täytyy olla todella seikkailunhaluinen tai erittäin pettynyt, jopa epätoivoinen, jos hän jättää kaiken tuntemansa ilman toivoa paluusta. Luopuu kaikesta omaisuudestaan tietämättä, selviääkö edes perille hengissä.

(Ai niin, tähän maahanhan tullaan edelleen samalla tavoin ja samoin odotuksin. Kojoottien ohjauksessa, kuolemanjunilla.)

Lapseni toistavat jokaisen koulupäivänsä aluksi lippuvalan. Liberty... and justice for all. Sanat kaikuvat vuosisatojen takaa uuden maailman luojien suuria toiveita. Nyt loppuu pokkurointi! Nyt vihdoin on jokaisella miehellä sama mahdollisuus! Oltiin päästy Eurooppaa kuristavasta hierarkian ikeestä.

Pohjois-Euroopassa opittiin hiljalleen arvostamaan rahan ja vanhan vallan sijaan asiantuntijuutta, koulutusta ja kokemusta. Opittiin ajattelemaan, ettei järkevistä ihmisistä ole varaa hukata ainuttakaan. Ja että kun kirkaspäisen rääsyläisen kouluttaa, siitä voi saada mainion pormestarin.

Siksi, sivumennen sanoen, suomalaiset edelleen koulutustaan arvostavat ja siihen panostavat. Se on aito mahdollisuuksien väylä pitkin yhteiskuntaluokkien tikkaita. Tiedän, kun olen kokeillut. Mielestäni tie on toimivampikin kuin se, jossa vasta miljoona pankkitilillä tuo ihmisarvon.

Vuosia sitten työskentelin Suomessa työpaikassa, jota pidettiin - talon sisällä - vanhakantaisena ja hierarkkisena. Muistan silti keskustelleeni akateemisista kysymyksistä itseäni paljon ylempien kanssa. Muistan silti osallistuneeni projektiin, joka ei varsinaisesti minun osastolleni kuulunut. Muistan silti päässeeni vasta taloon tulleenakin ulkomaille suuntautuneelle työmatkalle esittelemään talon tietämystä ja omaa osaamistani.

Vasta nyt näen kasvaneeni kulttuurissa, jossa vanhakantaisinkin hierarkian sopukka voi joustaa, keskustella ja kääntyä, kun muutoksen esittäjällä on perusteltu ja valistunut mielipide. Eikä ole tullut mieleenkään, ettei sitä saisi esittää.

Työelämä vapaiden ja tasa-arvoisten maassa on siis ollut kulttuurishokeista  suurin. Hyvin rajallisella tietämykselläni en ollenkaan osaa sanoa, onko kyse maan, osavaltion, alueen, yrityksen vai osaston kulttuurista. Mutta niin kaukana se on vapauden, tasa-arvon ja yhtenäisten mahdollisuuksien unelmista, että perustuslain laatijoiden hautarauha huolettaa.

Myönnettäköön, että olen ollut tietämätön ja naiivi. Ehkä vain Pohjoismaissa siivoja voi ojentaa johtajaa, jos asia koskee siivojan omaa erityisosaamisen alaa. Ehkä kaikkialla muualla se ojentaa, jolla on isompi titteli, suurempi palkka ja prameammat statussymbolit. Ja se voikin olla sitten dollarintarkkaa, kenelle voi kohteliaita ja punnittuja pohdintojaan esittää.

Näinhän se toimii. And justice for all.