Just another day at the office

6.31 Herätys. Neljä minuuttia tärkeiden sähköpostien (positiivisia viestejä, mainoksia ja pohjoisafrikkalaisia huijauskirjeitä) ja sosiaalisen median tarkistamista. Okei, melkein kuusi minuuttia.

6.37 Lasten herättäminen aamumusiikkilistaa edeltävän mainoksen metelillä. Teiniintyvä sihisee kauhuissaan, että volyymit alas, yläkerran vauvakin herää. Yleistä kiirettä ja sählinkiä. Hey, hey soul sister jää soimaan päähän koko päiväksi.

7.57 Koululaiset tiputetaan autosta koululle. Seuraamme katseella, että he kulkevat siniselle viivalle ja odottavat siinä, kunnes kello soittaa ensimmäisen soittonsa kahdeksalta. Vasta sitten he ovat koulun vastuulla.

8.18 Pienin kirjataan sisään preschoolille. Keskustellaan opettajien kanssa sitä, ettemme huomennakaan ole täällä vanhempainvartissa klo 8.00, vaikka pitäisi. Varmistamme, että pienimmällä on mukana villasukat, jotka hän saa laittaa - kenkien sijasta - jalkaansa päiväunille.

8.27 Puoliso jättää minut työpaikalleni. Sisään pääsee klo 8.30. Ehdin vaihtaa ruotsalaisen kollegan kanssa muutaman sanan siitä, kuinka vaikuttuneita lapseni olivat, kun kerroin heille hänen suomen kielen taidostaan. Kollega on työskennellyt Tukholmassa suomalaisten rakennusmiesten kanssa ja kiroilee suomeksi kuin paatunut merimies. Osaa myös "Huomenta", "Kiitos" ja "Hyvää joulua".

8.30- Töitä. Teen mentaalisen muistiinpanon siitä, että puhun illalla puolisolle englanninkielisten digitaalisten äänikirjojen tilaamisesta keskimmäiselle lapselle. Ne pelastaisivat, kun lapsi tulee hoidosta väsyneenä eikä ole lukenut kahdenkymmenen minuutin lukukotitehtäväänsä.

12.32 Tapaan puolison mennäksemme yhdessä lounaalle. Päädymme turkkilaiseen lounaspaikkaan village falafel -lautasten ääreen. Oivallan vasta lautasen lähes tyhjennyttyä, ettei vaalea juttu olekaan jotain kermapohjaista (jota en voisi syödä), vaan hyvää hummusta. Äh! Kello 13.16 viimeiset falafelit on laitettava suuhun vauhdilla, jotta ehditään takaisin ajoissa.

13.35-16.30 Töitä. Flunssainen olo. Haluaisin hakea automaatista C-vitamiinivettä, mutta tiedän, etten saa supertiukkaan kierrettyä pulloa itse auki. En kehtaa taas pyytää apua vieressäni istuvalta mahtavalta japanilaiselta työkaverilta, joten valitsen sen sijaan pullollisen valkoista jääteetä.

16.37 Olemme puolison kanssa pankissa avaamassa tiliä. Pankki meni kiinni viitisen minuuttia sitten. Asiakaspalvelija kätkee mahdollisen ärtymyksensä hyvin. Puoliso huomaa, ettei hänellä ole passia mukana, joten avaamme tilin vain minulle. Puoliso varaa itselleen uuden ajan torstaille. Hän kertoo asiakaspalvelijalle suoraan, ettei ehdi paikalle silloinkaan ennen pankin sulkeutumisaikaa. Asiakaspalvelija madaltaa ääntään ja kertoo luottamuksellisesti, että hänen on palveltava asiakastaan kuitenkin, vaikka tämä saapuisi hiukan myöhässä. Päättelemme hänen kuuluvan niihin onnekkaisiin, joille maksetaan ylityökorvauksia. Lähden pankista uuden tilin ja elämäni ensimmäisten omien shekkien kanssa. Hah!

17.40 Olemme pienimmäisen lapsen hollantilaisen preschool-kaverin ovella. Muutaman kaavakkeen täyttämisen jälkeen lapsi saattoi tulla suoraan preschoolista kaverin kotiin leikkitreffeille. Esittäydyn vanhemmille, jotka puoliso on jo tavannut. Keskustelemme hyvin lyhyesti heidän asuinmaastaan, lasten leikeistä, kaverin äidin paketoidusta jalasta ja mahdollisista seuraavista leikkitreffeistä. Pahoittelemme järkyttävää kiirettämme: isompien lasten hoitopaikka sulkeutuu kuudelta. Näihin ihmisiin olisi kiva tutustua paremmin.

17.56 Iltapäivähoitokeskuksessa keskimmäisen lapsen luokan ovella. Lasten ensimmäinen hoitoviritys kaatui omaan mahdottomuuteensa ja he päätyivät sittenkin vasten tahtoaan paikkaan, jonka arvioivat kouluksi koulun jälkeen. Keskustelen lapsen iltapäiväopettajan kanssa tyttären lukutaitotasosta ja koulun kanssa sovituista harjoituksista. Otan valokuvan luokan taulusta, jolle on kirjoitettu muistiinpanoja päivän keskustelusta. Teemana on ollut avaruus. Iltapäiväopettaja kiirehtii kertomaan, että hän lähettää perjantaina sähköpostiini kaiken tarvittavan, viikon aikana käsitellyn materiaalin. Jotta voimme kerrata sitä kotona?

18.01 Teiniintyvä kertoo iloisesti kieltäytyneensä tänäänkin kaikesta iltapäivähoitokeskuksen ohjatusta toiminnasta. Puoliso muistaa, ettei ole vielä laittanut johtajalle sähköpostia siitä, että lapset saavat mielestämme toimia näin. Hindin tunnit olisivat ehkä torstaina? Kouluuntunut kyllä tykkäsi maanantaisesta joogasta kovasti.

18.02-18.12 Kotimatka. Isken kouluuntuvan käteen älypuhelimeni, joka pyörittää lukuohjelmaa. Kuuntelemme matkan ajan kiehtovaa kertomusta sammakosta, jolla on erivärisiä hattuja. Keltainen. Sininen. Punainen. Violetti. Kun hattujen värit on kertaalleen kuunneltu ja toisen kerran luettu ääneen, sammakko laulaa niistä.

Päätämme yhdessä, että tämä ja avaruuskirja tekevät yhteensä päivän vaaditut kaksikymmentä minuuttia. Kirjaan näin lukulistaan. Oikeasti lapsen pitäisi kirjata itse, mutta hän piirtää.

18.15-20.00 Koiran ulkoilutus. Pyykkien pesu. Astianpesukoneen täyttö. Salaatin valmistus, eilisen risoton lämmittäminen ja huomisen preschool-lounaan pakkaus. Perheen yhteinen ruokailu ja keskustelua päivän aiheista: "istupa nyt alas", "söisitkö välillä?", "jos syöt reippaasti, ehdit vielä värittää värityskirjaa", "jos syöt lautasen tyhjäksi, voit saada luumun jälkkäriksi", "nyt et kyllä enää ehdi sitä värityskirjaa", "jospa pukisit yökkärisi tässä välissä ja palaisit sitten pöytään", "jos ette nyt ala syödä, saatte mennä sänkyyn ilman niitä luumuja",  "jospa nyt taas istuisit alas", "tämä ei ole tanssitunti", "tule juomaan mantelimaitosi pois" ja "kuka unohti vitamiininsa?" Suunnilleen samat aiheet kuin eilenkin.

20.05-20.20 Kouluuntuva esittelee mielipiteenään useampaan kertaan, ettei koe reiluksi nukkumaanmenoa ensimmäisenä. Pienimmäinen on kuitenkin tänäänkin nukkunut kahden tunnin päikkärit eikä todellakaan nukahda vielä. Kouluuntuva väittää sitkeästi myös nukkuneensa päikkärit sekä koulussa että iltapäivähoidossa. Puoliso ulkoiluttaa koiran uudelleen ja Teiniintyvä kirjoittaa kouluun referaattia lukemastaan kirjasta.

20.30 Kouluuntuva on nukahtanut ja Pienin menee sänkyyn. Teiniintyvä pääsee katsomaan telkkarista teininoitaa. Me pääsemme puolison kanssa tilaamaan netistä koiranruokaa.

21.08 Kerromme teiniintyvälle, että hän meni jo nukkumaan. Teiniintyvä istuu sohvalla ja kiukuttelee.

21.10- Kirjoittelen blogia, koetan estää koiraa nutustelemasta reikää sohvapeittoon ja muistan ajatukseni digitaalisista äänikirjoista. Pohdin, pitäisikö minun etsiä jo jostakin huomisaamua varten puolison pyöräilykypärä. Jotta puoliso olisi vain kohtuullisesti myöhässä preschoolin vanhempainvartista, suunnittelen meneväni töihin sähköpotkulaudalla. Pitäisi ehkä tutustua sen toimintaan etukäteen edes teoreettisella tasolla.

Tällaista tämä nyt on. Uusi arki on alkanut.

Suttuiseksi osoittautunut kuva iltapäivähoitokeskuksen avaruusaiheista keskustelua koonneesta taulusta. Hämärästi näkyy, että näiden kuusi- ja seitsemänvuotiaiden kanssa on puhuttu ainakin auringon- ja kuunpimennyksistä sekä siitä, miksi ihmisiä lähetetään Marsiin.