Tämän kupletin juoni tiivistettynä:

näkökulmasta riippuen
joko suomenamerikkalainen
tai amerikansuomalainen mies,
suomalainen vaimo,
kolme tytärtä,
kalifornialainen löytökoira
ja vasta alkaneita seikkailuja
Yhdysvaltojen länsirannikolla.


torstai 5. maaliskuuta 2015

Ai niin tää

Viime viikolla katselin kevyesti inhosta väristen pienimmän kaverin nenänalustaa. Tytöillä oli menossa oikein mainio leikki, eikä paksu räkävana vaikuttanut haittaavan lasta itseään. Pieni ääni päässäni sanoi, ettei tuo voi olla tarttumatta. 

Hillitsin haluni pyyhkiä lapsen nenä - täällä ei vieraisiin lapsiin parane koskea - ja kääriä omani sellofaaniin.

Viikkoa myöhemmin ollaan tässä aamussa. Pienen nenä on ollut tukossa monta päivää ja nyt sitä ryydittää tälle lapselle tyypillinen, ikävänkuuloinen kurkunpääyskä. Pikkulasten töissä käyvien vanhempien ikiarvonta: onko tuo nyt hoitokuntoinen?

Lapsi itse valitsisi erittäin mielellään telkkariohjelmapäivän kotona. Toisissa oloissa kuuntelisin sitä mielelläni. Vaikka Suomessa. Mutta täällä...

Puolison töistä on mahdollista pitää etäpäivä lyhyellä varoitusajalla. Ei hänen esimiehensä siitä kyllä tykkää. Esimiestä ei välttämättä kannata kauheasti pahastuttaa maassa / osavaltiossa, jossa työsuhteet ovat "at will": irtisanottavissa puolin ja toisin koska tahansa.

Minun työsuhteessani kukaan ei juuri pahastu, jos joudun pitämään päivän vapaata. Palkkaa vain ei makseta.

Ymmärrän siis oikein hyvin tarhakaverin vanhempia. Ja vien omankin nuhanenäressukkani hoitoon, kunnes preschoolista soitetaan.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti