Mummin seikkailuloma

Kahta yli kahdeksan perjantai-iltana kahdesta makuuhuoneesta kuuluu tasaista tuhinaa. Yhdessä nukkuvat pienemmät tytöt, toisessa mummi.

Pitsaperjantaipäivällisen jälkeen olen patistanut kaikki kolme hammaspesulle, sillä erityisesti joukon varttunein on hieronut silmiään ja näyttänyt siltä, että saattaisi pian laskea leukansa lautaselleen ja nukahtaa.

Ei ihme; takana on pitkä matka.

Siskosten kesken olemme viimeisen vuorokauden aikana lähetelleet toisillemme kiivaasti viestejä, kenenkään vuorokausirytmistä piittaamatta. Kesken unien tai levottomien torkahdusten on noustu katsomaan ruutukaappauskuvia lentoaikatauluista. Linkkejä Atlantin yllä kehittyneestä hurrikaanista kertoneisiin artikkeleihin. Otoksia, joissa seurannan kohteesta tehdyt näköhavainnot viimein todistetaan. Lähdössä. Perillä!

Kuinka se yksi stuertti olikaan ystävällinen! Tarjosi viiniä. Luuli häntä saksalaiseksi. Auttoi vielä repunkin selkään lähtiessä.

Ja miten sutjakasti sujuivat saattopalvelut jokaisella kentällä! Miten ihmiset olivat kohteliaita! Ruokakin hyvää! Kyllä matkailu avartaa!

Parinkymmenen tunnin reissu ovelta ovelle tuntuu olleen jännitysnäytelmä lähinnä sitä ruudun ääressä seuranneille. Mummi puolestaan on tainnut nauttia joka hetkestä.

Nyt matkan rasituksista on lupa levätä. Edessä on monta yhteistä viikkoa, melkein kokonainen kevät. Lapsilla on yhteiselle ajalle selkeä tavoite: he tahtovat mummin leipovan pullaa.