Tämän kupletin juoni tiivistettynä:

näkökulmasta riippuen
joko suomenamerikkalainen
tai amerikansuomalainen mies,
suomalainen vaimo,
kolme tytärtä,
kalifornialainen löytökoira
ja vasta alkaneita seikkailuja
Yhdysvaltojen länsirannikolla.


keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Nacho-kala-kasvisjuttu (resepti ja kuvaus)

Osallistu perheen retkelle jogurttijäätelöbaariin työpäivän jälkeen. Huomioi baarin varautuminen ennustettuun sadepäivään: kun pisaroita tulee, jätskejä saa kaksi yhden hinnalla. Totea naureskellen, etteivät ennusteet pitäneet paikkaansa. 

Havainnoi alkava sade autolle palatessa.

Ryhdy kotona valmistamaan päivällistä. Kiireellä ei tarvitse tehdä, kun pikkumassut on juuri täytetty jogurttijäätelöllä. Ratsaa jääkaapista kaikki tähteiksi kelpaava. Heitä menemään pahannäköiset perunat ja kaikki valmiit ruoat, joiden valmistuspäivää et muista.

Laita kiehumaan kattilallinen hyvännäköisiä perunoita. Löydä jääkaapista tämänpäiväinen mac'n'cheese sekä edamame-spaghettia, jonka valmistuspäivän puoliso muistaa. Ymmärrä, että kiehutat perunoita turhaan. Koeta hillitä sokerilla käyvien lapsosten leikkiä.

Kysy, voisitko valmistaa ruoan (koko viikoksi) kymmenestä kilosta kanaa, jonka puoliso toi eilen tukkukaupasta. Opi, että puoliso ja hänen kaverinsa aikovat valmistaa kanasta dude-ruokaa päivänä minä hyvänsä. Ellet hallitse heidän salaista marinadireseptiään, he kovasti arvostaisivat kanan jättämistä rauhaan.

Kolua turhaan kaappeja etsien jotain muuta, josta valmistuisi helppo ja nopea ruoka. Löydä tonnikalaa. Päätä tehdä kalapihvejä.

Löydä maissipurkkeja ja muuta idea lennossa kala-kasvispihveiksi. Käy tarkistamassa, tulisiko mummi auttamaan. Totea, että mummi on aivan naatti. Palaa kuorimaan ja raastamaan porkkanoita.

Sekoita keskenään pari purkkia tonnikalaa, purkki maissia ja puolenkymmentä raastettua porkkanaa. Kaivele jääkaapista pari irtokananmunaa ja upota ne vesikulhoon testataksesi ikää ja uimataitoa.

Rauhoittele uudelleen lapsia. Kuuntele puolella korvalla puolison selostusta työpäivästä.

Lisää pihvitaikinaan karkeaa maissijauhoa ja kaurahiutaleita sekä tilkka vettä. Ratsaa maustekaappi ja heitä taikinaan kaikki, mikä sinne ehkä sopii. Lisää myös salsapurkin pohjat.

Sekoita taikina ja ymmärrä, ettei siitä ikinä tule pihvejä, jotka pysyisivät kasassa. Vaihda suunnitelmaa.

Etsi kuivakaapista tukkukaupan jättipussi maissista tehtyjä nachoja. Pyydä puolisoa avaamaan pussia suojaava muovi. Vuoraa pieni vuoka leivinpaperilla ja rusentele pohjalle nachoja. Laita väliin pihvitaikinaa ja sen päälle taas nachoja.

Päätä toivoa, ettei komeus pala uunissa: maidottomassa keittiössä on mahdotonta keksiä mitään, millä sen kostuttaisi (paitsi feikkijuustolla, jota ei juuri nyt ole kaapissa). Arvo uunin lämpötilaksi 350 F. Avaa pullollinen valkoista mangojääteetä ja aloita blogin päivittäminen.

Patista lapset siivoamaan leikkejään olohuoneesta ja kattamaan pöytää keittiössä. Ota keskimmäinen istumaan silmiesi alle: hän on nälkäinen ja äyskii toisille.

Muista perunat. Päätä tehdä niistä muussia ruoan jälkeen. Lämmitä mac'n'cheese ja edamame. Ota nachopaistos uunista ja toivo, että se on kypsää. Löydä kaapista salaatinjämät.

Huutele perhe syömään ja valmistaudu ottamaan vastaan lasten arviot: "Onko tätä pakko syödä, iu?"


Nacho-kala-kasvis-juttu ennen paistamista.



5 kommenttia:

  1. Mä jo vähän säikähdin, että nyt tästä tulee lifestyleblogi - tänään resepti ja huomenna asukuvia - mutta onneksi ei! :) Tällaiseen ruuanlaittoon mä voin niin samaistua. Itse tein eilen sitä ruokaa mitä meillä usein syödään kun oikein mitään muuta ei talossa ole: tonnikalapastaa niin että kaadoin tonnikalaa suoraan purkista gluteenittoman ja gluteenillisen pastan kaveriksi... Osa meistä suostui syömään lisäksi myös epämääräistä papu-tomaatti-valkosipuli-sekoitusta. Täksi illaksi pitäisi vissiin taas vähän tsempata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös tämä ole eräänlainen life styleja siten myös life style -blogi? :)

      Koetin keksiä, mikä asuni sopisi blogiin kuvattavaksi. Päädyin yöasuun. Jos olisi pakko, voisin havainnollistaa, kuinka monta kerrosta vaatteita ja hihallisia huopia vilukissa pukee ylleen, kun nukkuu olohuoneessa jäisellä ilmapatjalla (makuuhuoneemme on luovutettu mummille). ;)

      Tuo mainitsemasi pikapasta on yksi meidänkin suosikeistamme. Miksen muistanut sitä eilen?!

      Poista
    2. Totta tuokin, että onhan meikäläisilläkin elämäntapa eli lifestyle... Mä välillä naureskelen aamuisin, että pitäisikö ottaa asukuva. Oikeasti voisi olla ihan mielenkiintoistakin näyttää miten täällä Sudanissa pukeudun, mutta en vain siihen kykene! :)

      Poista
  2. Hih! Likka on jo 'aikuinen' eli olen päättänyt, etten enää murehdi ruuasta. Teen, kun on aikaa ja kun ei ole, sanon että kaupasta löytyy.
    Eilen jätin ohjeen (ja ainekset oli ostettuna) murekkeeseen ja sain vastaukseksi valokuvan kilometrin mittaisista tekokynsistä. En vastannut mitään ja mureke oli kuin olikin syntynyt töissä ollessani. So far so good. Kun tulin illalla kotiin kello 8, ensimmäinen kysymys neidin suusta oli: Miksei meillä ole keitetty perunoita?
    Ei ole ihan vielä ruokahuolto ajatuksena iskostunut neidin päähän?! Ehkä seuraavalla kerralla ymmärtää laittaa ne perunatkin kiehumaan (vaikka sitä ei äidin ohjeeseen olekaan kirjoitettu)...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opettelu kuulostaa kuitenkin olevan hyvällä mallilla, kun mureke jo syntyi! Noita aikoja odotellessa...

      Poista