Keittiöstä löytyvät aamiaistarpeet tälle aamulle, eipä juuri muuta. Jokunen tunti muuttomiehien tuloon ja kaaoksen tila on ilahduttavan vähäinen.
Koko viikon olemme sanoneet hyvästejä ja se on ollut suloista ja raskasta. Olen odottanut sitä hetkeä, että olisimme jo perillä.
Olen miettinyt ja muistanut paikkoja, joihin luulin vielä palaavani. Uusi tuli sittenkin niin yllättäen, että monet kolkat hyvästelin viimeksi käydessäni, tietämättäni.
Joku rohkaisi luottamaan, että vaikka jotain jää taakse, tärkeät ystävät ja tärkeät kokemukset kulkevat kyllä mukana.
Olen viime päivinä ollut iloinen siitä, että on tämä pieni joukko, tämä heimo, nämä minun ihmiseni, perheeni, me. Se sentään on selvää, että me kuljemme yhdessä ja että meidän kotimme on siellä, missä meillä on toisemme.
Se, että koti on lähellä hiekkarantaa, ei yhtään haittaa.
Suunnittelen uutta blogia ja paljon muutakin, nyt kun minulla kohta on aikaa. Freedom for. Puoliso kuunteli suunnitelmiani ja ehdotti, että ottaisin vain rennosti. Aloin suunnitella rentoja retkiä rannalle ja koiran kävelytystä rantasandaaleilla Starbucksiin.
Olen utelias näkemään, miltä uusi arki näyttää.
En haluaisi juuri nyt muuttaa itse yhtään mihinkään mutta toisaalta sain tästä kirjoituksestasi niin vahvasti kiinni noista tunnelmista ihan muuton alla kun kaikki on edessä, että yhtäkkiä tekee minunkin, muutosvastarintaisen ihmisen, melkein mieleni alkaa pakata elämää täällä pakettiin, että saisin kokea taas kerran muuton hyvässä ja pahassa, ja varsinkin tuon kuinka oman heimon kanssa pystyy lopulta mihin tahansa.
VastaaPoistaOnnea uuteen seikkailuun!
Onnea matkaan! Sitä olemista tarvitaan välillä.
VastaaPoistaOnnekasta ja iloista uutta arkea!
VastaaPoista