Koiraa karvoihin katsominen

Kuten aiemmin kerrottua, meidän kalifornialainen löytökoiramme haettiin eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin alunpitäen eläinsairaalan edustalta. Se, ja sen monta kaveria, jätettiin sairaalan eteen pareittain usean peräkkäisen yön aikana.

Eläinsuojeluyhdistyksen työntekijä paheksui jättöpaikkaa tätä kertoessaan. Jokaisen tulisi tietää, kuinka eläimestä tarvittaessa hätäisesti luovutaan. Koiran shelter on nimenomaisesti tätä tarkoitusta varten sijoittanut rakennuksen ulkopuolelle useita häkkejä, joihin eläimen voi tuoda suojaan myös silloin, kun yhdistys on kiinni - käytännössä yöllä, sillä se on auki joka päivä. Häkissä on ruokaa, vettä ja säänsuoja. Miksi siis hyljätä vain jonnekin, sitoa tolppaan ja toivoa jonkun huomaavan?

Olen jo pitkään ajatellut, että eläinten jättöpaikalla saattoi olla tarkoitus ja että se saattoi olla viesti.

Meidän koiramme terveys oli kuitenkin tarkistettu shelterissä ja kaiken piti olla hyvin. Koira kävi uudestaan eläinlääkärin tarkistuksessa kotiintuloviikolla: säännöt määräävät näin. Se on muuten jälkikäteen ajatellen huono ajankohta millekään tarkistukselle. Kun eläin on luonnollisesti stressaantunut suuresta muutoksesta, monet oireet selittyvät stressiksi.

Sillä kun nyt ajattelen asiaa, koirahan saattoi oireilla lievästi jo silloin.

Uutta perheenjäsentä etsiessämme olimme aluksi ensisijaisesti kiinnostuneita toisesta yksilöstä, joka kuului samassa laumassa hyljättyihin. Se ehti kuitenkin saada uuden kodin sillä välin, kun me vasta harkitsimme. Mietinnässä olimme tosin tulleet siihen tulokseen, ettei alkuperäinen ajatus ehkä ollutkaan kaikista viisain. Eläinsuojeluyhdistyksestä oli kerrottu, että kyseisellä koiralla olisi edessä hammasremontti. Totesimme, ettei meillä ehkä olisi juuri nyt resursseja sitä hoitaa.

Mutta en siis kuitenkaan osannut laskea yhteen.

Kiitospäivän vierailullamme rauhoittelin sylissäni pikkukoiraamme, jota isäntäväen vähän tavanomaista suuremmat ja hyvin äänekkäästi ystävällisyyttään ja uteliaisuuttaan ilmaisseet kultaiset noutajat täysin ymmärrettävästi hermostuttivat. Keskityin keskusteluun toisten aikuisten kanssa ja huomasin vasta hyvän tovin päästä, että vaatteeni olivat kauttaaltaan karvan ja hilseen peitossa. Normaalina karvanvaihtona sitä määrää ei mitenkään voinut pitää. Olisin hyvin voinut väittää pukeutuneeni valkokarvahirviöksi.

Koira pääsi aluksi pesulle. Sille hankittiin luomulaatuista, rauhoittavaa teepuuöljyä sisältävää shampoota. Hilseily loppui siihen pesuun. Seuraavaksi vaihtui ruokavalio, kun tuntemamme suomalaisleidi osasi pitkällä koirakokemuksellaan suositella parempaa tuotetta. Uuden ruoan rakeet ovat pienempikokoisia, ja tälläkin tuntui olevan selvä suotuisa vaikutus.

Vasta tämän jälkeen huomasin patin koiran silmän alla. Kaikenmoisista pateista helposti ajattelee pahinta. Oikeastaan diagnoosi olikin helpotus, kun eläinlääkäri totesi hampaan juuren tulehtuneen. Liiallinen karvanlähtö selittyi kivulla ja stressillä saman tien, samoin ne muutamat kerrat, kun koira oli edellisinä viikkoina yllättäen ärähtänyt sitä silittäneelle lapselle.

Eläinlääkäri tarjosi koiralle juurihoitoa. En sitä ottaisi itsellenikään, joten myös koiran kohdalla päädyttiin hampaan poistoon. Valitettavasti poistoa kuitenkin odoteltiin särkylääkkeiden ja antibioottien kanssa yli viikko. Nopeammin aikaa ei kerta kaikkiaan löytynyt - ei sittenkään, kun paise puhkesi ja alkoi märkiä. Silloin puoliso soitteli jo päivystäviäkin tahoja läpi. Mietin synkkiä uuden kotimaan eläintenhoidosta, kun tyynesti vain todettiin, ettei kuulosta hätätilanteelta. Lopulta istuin kaksi iltaa hautomassa karvaisen lapsen poskea lämpöpussilla, jotta märkä pääsisi ulos ja kipu sekä turvotus helpottaisivat.

Jo päivittäinen kipulääkitys teki koirasta leikkisämmän. Viikko operaation jälkeen koko koira on kuin uusi. Muutaman viime päivän aikana koira on ensimmäistä kertaa koko lyhyen tuttavuutemme aikana osoittanut nauttivansa ruoasta ylenpalttisesti, kuten terveet koirat kaiken vähäisen kokemukseni mukaan tapaavat tehdä. Se saa edelleen kahdesti päivässä juustopalaseen kätketyn antibiootin ja on tästä uudesta säännöllisestä herkkupalasta hyvin mielissään.

Säälin tavattomasti koko koiralaumastaan luopunutta tahoa, jos he todella jättivät kaikki pienet murusensa eläinsairaalan eteen toivoen, että ne siten saisivat hoitoa, jota omistaja ei itse voinut tarjota. Käytännössähän kymmenen koiran lauma hajosi, koirat sijoittuivat uusiin koteihin yksittäin tai kaksittain ja uudet perheet - toivottavasti - huolehtivat kullakin mahdollisesti ilmenevistä terveysongelmista.

Kerrasta viisastuneina me olemme nyt ottaneet koiralle sairasvakuutuksen. Toivottavasti sitä ei tule tarvetta käyttää.

Koira ja patti oikean silmän alla.

Koira esittelee parantunutta poskea kotiovella.
Sataa, eikä hänellä ole pienintäkään aikomusta lähteä aamulenkille. "Nope. Not coming."