Tämän kupletin juoni tiivistettynä:

näkökulmasta riippuen
joko suomenamerikkalainen
tai amerikansuomalainen mies,
suomalainen vaimo,
kolme tytärtä,
kalifornialainen löytökoira
ja vasta alkaneita seikkailuja
Yhdysvaltojen länsirannikolla.


keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Vappua ja edestakaisin

Talon piti tuoksua vastapaistetulta munkilta. Vasta pellille laittaessani huomasin, ettei näitä kaupan valmiita tarvitse paistaa. Eikä niissä ole sokeriakaan. Mitähän munkkeja ne siis olevinaan ovat?

Vappu talossa, jonka huoneissa kaikuu, tuntuu jonkin verran riisutulta. Teiniintyvä on ahkerasti pessyt mattoja varastoitaviksi ja pois annettaviksi (ja saanut peliaikaa vastineeksi). Muutamat huoneet ovat jo kokonaan tyhjiä, mitä nyt lapset sitkeästi kantavat vähiä jäljellä olevia lelujaan kaikkialle. Jokunen hankala tavara lähti tänään, kun ihana blogiystävä haki ilolla niitä pois - kiitos sinulle!

Vapunpäiväksi olemme onneksi saaneet kutsun sukulaisiin ja lähdemme mielihyvin pakoon ankeaa taloa (ja siellä lymyäviä töitä). Mihinkään rentouden tilaan ei kuitenkaan tarvitse laskeutua; perjantaina meillä ei olekaan lomaa. Monilla tuntuu olevan - kouluuntuva on yksi harvoista, joille on pk:n eteisen listaan rastittu hoitotarve. Teiniintyvä sanoo olevansa jo tottunut pitkiin yksinäisiin iltapäiviin ja pienemmät tietävät olevansa hoitopaikan viimeisiä, kun mamilla on pitkä päivä. Olen iloinen siitä, ettei tämäkään tilanne ole pysyvä.

Oli meillä kuitenkin ylimääräinen vapaa jo viikolla, kun yksi lapsi sairasti. Sain lisäpäivän konttiin lähtevien tavaroiden luettelointiin, voi vitsit miten ärsyttävää se on.

Pakkaaminen lomalle on yksi asia, pakkaaminen vuodeksi tai pariksi on aivan toista. Kolmas näkökulma on pakkaaminen sillä ajatuksella, että kohteeseen saattaa vaikka jäädä. Puoliso notkui Skypessä luettelointiseurana ja huomasi, että kasaa on pakattu monella ajatuksella. Yksivuotiaana kipsiin valettu lapsen pikkujalan jälki on ilman muuta varastotavaraa joksikin aikaa lähtevälle. Toisaalta epämääräisen ajan kohteessa asuvalle se on oleellinen osa lapsen juuria ja historiaa. Mukaan otettavien tavaroiden luettelomme on lopulta vähintäänkin mielenkiintoinen.

Valmisteluiden edetessä olen puhunut puolisolle oravista. Nyt tehdään isosti ja väistämättä joillekin oraville käy silloin hassusti. Materian seassa piilee paljon oravia. Tämä on nyt vain hyväksyttävä. (Epäilemättä jonkin aikaa toiseen päähän asetuttuamme voihkimme tavaroita, jotka tässä vaiheessa päätyivät väärään pinoon.)

Näiden muutosten keskellä oravateoria pätee myös rahaan. Juuri tuhlasin lähemmä puoli tuhatta euroa yhteen ikävään sähköpostiin. Kyseessä on tietysti viisumiasiointi, joka ei ole yksinkertaista - ei sitten ollenkaan. Jonain päivänä kirjoitan tästä. Kaiken keskeneräisyyden vuoksi tyydyn nyt vain toteamaan, että on selvää, ettei lähtö onnistu kerralla.

Maahanmuuttoviranomaisten näkökulmasta lähtö (toivomallamme aikataululla) vaatii myös paluun ja jotta elämä olisi mielenkiintoista, paluun kesto riippuu täysin viisumipäätöksen valmistumisesta. Sen ajankohtaa ei toistaiseksi voi nähdä. Missä kouluuntuva lopulta syksyllä menee kouluun tai missä nyt Suomessa elävä osa perheestä silloin asuu, on toistaiseksi arvoitus eikä tässä vaiheessa meidän käsissämme lainkaan.

2 kommenttia:

  1. Viisumuasiat tuntuvat olevan joka puolella hankalia! Me ollaan täällä uudessa maassa kulutettu uskomattoman paljon aikaa noiden asioiden hoitamiseen (ja aikamoinen tukku rahaa siinä samalla). Ensin mies hoiteli niitä yksin ja nyt kun me olemme täällä, on myös meidän pitänyt kulkea mukana, milloin sormenjälkiä jättämässä, milloin valokuvassa tai verikokeessa. Miljoonakaupungissa välimatkat ovat vielä niin pitkiä, että asioiden hoitaminen TODELLA kestää. Asiaa vielä hankaloittaa se, että joka puolelta tulee erilaisia ohjeita, kielimuuri asettaa omat vaikeudet ja sitten vielä oman lisänsä tuo se, että mieheni ei tietystikään ikinä voi tulla itse asioita selvittämään mihinkään virastoon, koska naisille ja miehille on täällä eri virastot ja miehen on naisten puolelle ihan turha yrittää edes kurkata ;) Että huoh… Ei ole helppoa muuttaa osoitetta Suomesta pois ;) Ja sitten kaiken tämän työn tehtyä miettii, että eihän tässä enää kauan olekaan, kun palataan Suomeen ;)
    Tsemppiä teille :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos tsempeistä! Kohtalotoveruus kyllä lohduttaa, vaikkei asia sinänsä kiva olekaan. Kuvittelin tämän prosessin alkuun asti, että tällaiset asiat ovat suoraviivaisia, mutta jo nyt tuo mitä kerrot erilaisista ohjeista on käynyt tutuksi meillekin. Pätevän ja hyödyllisen tiedon löytäminen on yllättävän haastavaa. Yritys ja erehdys -menetelmälläkin varmaan pääsee lopulta perille, mutta aikaa, rahaa ja kärsivällisyyttä se vie.

    VastaaPoista