Olimme saapuneet hotellille hiukan ennen seitsemää illalla ja painuneet suoraan petiin. Kun kello oli nukuttu ympäri, oli mukavaa loikoilla vielä hetki sängyssä katselemassa Disney Junioria.
Kauas on pitkä matka. Illallisella pihviravintolassa olimme puolison kanssa leikkineet kartoilla ja katselleet, missä kohdassa Puolaa olisimme, jos samat matkamailit olisi taitettu Etelä-Suomi lähtöruutuna.
Tällä kerralla hotellin aamiainen yllätti myönteisesti. Tarjolla oli jopa pikakaurapuuroa ja omenoita, niinpä kaikki saivat syödäkseen. Kahviin ei kyllä ollut koskeminen.
Siksi päivän ensimmäisenä etappina etsimme Starbucksin, jollaista emme eilen nähneet lainkaan. Lopulta paikallistetulla Peggy's Coffee & Gas -tyyppisellä huoltamolla ei tarjoiltu minisoijalattea.
Takapenkillä otettiin jossain kohdassa eilistä kierroksia Internetistä. Olimme keskellä aavikkoa ja siskokset päättivät yrittää videoiden katselua mobiilinetin varassa. Sisko "käytti kaiken netin" ja toiselle tuli itku.
Siihen kohtaan otettiin pelitauko ja katseltiin ruudun sijaan ikkunasta kilometrien mittaisia junia, joissa oli edessä 3-5 veturia.
Toisin kuin Kaliforniassa, Arizonassa on puita ja vihreää. Ja niin kylmä, että meillä on päällä pipot ja toppaliivit. Aamulla yritin selittää pienimmälle, että hänen on puettava housut. Kalifornialaistunut lapsi katseli minua kummissaan ja osoitteli 3/4-legginssejään. Piti selittää, että Suomi-kylmä, ei Kalifornia-kylmä. Saapa nähdä, pärjätäänkö me Canyonilla farkuilla.
Arizona!
Maisemaan ilmestyi tolppakärkisiä vuoria.
Junaa on pidemmälti kuin kuvaan mahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti