Tämän kupletin juoni tiivistettynä:

näkökulmasta riippuen
joko suomenamerikkalainen
tai amerikansuomalainen mies,
suomalainen vaimo,
kolme tytärtä,
kalifornialainen löytökoira
ja vasta alkaneita seikkailuja
Yhdysvaltojen länsirannikolla.


maanantai 14. heinäkuuta 2014

Myrkkyhämähäkkejä ja sosiaalihuoltoa


Suomalaiset ystävät postaavat Facebookiin kuvia lämpömittareista. Sielläkin on lämmintä. Kolmenkymmenen asteen tienoilla ei monestakaan ole enää miellyttävää mennä nukkumaan.

Meillä kolmenkymmenen tietämillä käydään usein, mutta lämpötilat vaihtelevat päivän mittaan tiheästi ja laskevat nopeasti, kun ilta saapuu. Yöennusteet ovat jotakin kuudenkymmenen fahrenheitin päältä, noin 15-18 C.

Kun täällä juhlittiin itsenäisyyspäivää, kokeilimme, miltä se tuntuu. Kun on tottunut lämpimiin päiviin, illan viileys - lämpötiloissa, jotka Suomessa tuntuisivat edelleen aivan hyviltä - sai kaipaamaan toppatakkia. Sellaisilla monet ilotulituksia odottelevat olivatkin järkevästi varustautuneet. Meillä lapset juoksentelivat shortseilla, hytisivät ja suojautuivat puolison hupparin alle.

Jossakin siinä hässäkässä, kaikenlaisten puitten juurella istuessa ja pusikoiden läpi kävellessä - tai sitten jo aikaisemmin päivällä, punapuiden ja suurten kivien luona, joku häijympitapainen hämähäkki puraisi pienintä olkavarteen. Huomasin jäljen seuraavana aamuna. Pidin sitä ärhäkkänä ja voitelin siskon kortisonivoiteella. Muutaman päivän päästä puremajälkeen alkoi kasvaa häntä. Juova ei näyttänyt kovin hyvältä.

Lapsi kävi lääkärissä ja sai antibioottikuurin, jota en kovin mielelläni hänelle syöttäisi, mutta jolla ilmeisesti tavoitellaan verenmyrkytyksen välttämistä. Antibioottikuuri kaikkine haittoineenkin lienee parempi vaihtoehto.

Samainen lapsi sai lääkäriltä myös muutaman rokotuksen päästäkseen preschooliin. Yksi jäi vieläkin puuttumaan! Onneksi  jonkinlainen vastuuvapautuspaperi riitti täksi kuukaudeksi, minkä aikana piikkiä ei voi antaa, ja lapsi pääsi tänään ensimmäistä kertaa aamupäiväksi vertaisseuraan. Se oli aika tunteellista, lähinnä äidille. Lapsi on kyllä ollut päivähoidossa Suomessa, mutta sydämeen iski aivan eri lailla jättää pieni yksinään keskelle ainoastaan englantia puhuvia ihmisiä.

Iltapäivän alussa sain hakea lapsen, joka kuulemma oli ollut aivan valtavan reipas ja pärjännyt mainiosti, mutta joka heti äidin nähdessään parahti itkuun. Uusi lounaspakettiin hankittu pullo oli tuottanut hankaluuksia, joita lapsi-rukka ei ollut osannut aikuisille ilmaista. Aikansa kokeiltuaan hän oli lannistuneena laittanut pullon takaisin lounaspakettiin ja jäänyt ilman juomaa. Koko ajaksi. Siihen aikaan sisältyi reipasta ulkoleikkiä siinä noin kolmenkymmenen asteen lämpötilassa.

Onneksi varsinaista vahinkoa ei näytä päässeen syntymään ja lapsi jaksaa lähteä kohta kanssani kuljettamaan teiniintyvää harrastukseensa. Teiniintyvä on cheerleader-kurssistaan erittäin innoissaan. Sinnekin varaamme mukaan useamman pullollisen vettä - ja pitkähihaiset. Kello on jotakuinkin dinner-aika, kun pääsemme palaamaan, ja silloin voi olla jo hyvin viileää.

Muutamassa risteyksessä, joista usein ajamme, päivystävät niiden omat kodittomat. Kaupan kulmilla on eräs leidi, joka kertoo kyltillä, ettei tahdo puheisiin toisten kanssa. Suosimamme frozen yogurt -kahvilan kulmilla on vanhempi mies, jolla myös on kyltissä oma tiivistetty tarinansa. Toisen kaupan edustalla partioi aiemmin äiti kahden pienen lapsensa kanssa. Nyt heidän paikallaan on ständi, jossa kauppa toteaa, ettei se tue kerjäämistä.

Kun selailen aamuisin tulevan päivän lämpötiloja ja varaudun äkillisiin nousuihin ja laskuihin, mietin usein, mitä kodittomat tekevät. En tiedä, onko täällä julkisia suojia, joihin mennä öisin - epäilen, ettei ole. Paikallislehdessä kerrottiin aiemmin keväällä metsästä, jossa asuu oletuksen mukaan satoja, ellei tuhansia, kodittomia ihmisiä. Sieltä aina välillä ratsataan autonlavallinen roskia ja tavaroita, kuten makuupusseja. Mutta ihmiset palaavat aina takaisin ja hankkivat aina uudet tavarat, sillä vaihtoehtojakaan ei ole.

Kun viimeksi näin sen kaupan edustoilla kävelleen äidin, joku oli ostanut hänen vanhemmalle lapselleen lastenrattaat. Ja joku (toinen?) kynät ja puuhakirjan, jota lapsi istui rattaissa värittämässä. Arvelen, että hän oli suunnilleen samanikäinen kuin minun pienimmäiseni. Toivottavasti ohikulkijat muistavat kuumina päivinä lahoittaa heille pullollisen vettä. Toivottavasti heidän kasseissaan on koko perheelle toppatakit.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti