Kesälomaa on jäljellä enää muutama päivä ja haaveen voi nähdä toteutuneen. Lasten kesä ei ole ollut tylsä, mutta se on ollut pitkänpitkä ja ihanaa laiskuutta täynnään.
Kiitos siitä kuuluu täysin nuorille, jotka pestasimme lapsia vahtimaan. En tiedä, kuinka te kaikki muut pärjäsitte, sillä me veimme kaksi parasta.
Arkienkeli ja kesäpoika ovat erilaisia, mutta kummatkin luotettavia, vastuuntuntoisia, kärsivällisiä ja tomeria, fiksuja, energisiä, huumorintajuisia ja sanalla sanoen upeita nuoria. Herättäkää minut keskellä yötä kehumaan, niin jatkan listaa epäröimättä ja suosittelen heitä kenelle tahansa koska tahansa.
Toisen perheen elämään sopeutuminen ei ole helppo juttu. Kun perheeni on pahimmillaan, meillä täytyy kestää kiukuttelevaa teiniä, ylienergistä keskimmäistä, vinkuvaa pienimmäistä, neuroottista pikkukoiraa, puujalkavitsejä tauotta lohkovaa isäntää ja kauniisti sanoen erikoista emäntää. On koetettava sietää perheen kasvispainotteista ruokavaliota, joustettava suunnitelmien äkisti muuttuessa, sopeuduttava talossa vallitsevaan vuorokausirytmiin aikaisine aamuineen ja selvittävä traumatisoitumatta suunnittelemattomista kohtaamisista suihkuhuoneessa.
Molemmat klaarasivat tämän kaiken hienosti. Ja me puolestamme kaikki, lapset, koira ja vanhemmat, koemme saaneemme kuin kaksi jäsentä perheeseen lisää.
Tänään saateltiin haikeina lentokoneeseen heistä jälkimmäisen vuoron tehnyt. Lasten lomaa on jäljellä vain muutama päivä ja talon arki hiljalleen kääntyy kohti syksyä. Hyvänen aika, kuinka oudolta se tuntuu. Jotakin puuttuu. Ja tässähän saattaa joutua varsin pian taas itse täyttämään astianpesukoneensakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti