Tämän kupletin juoni tiivistettynä:

näkökulmasta riippuen
joko suomenamerikkalainen
tai amerikansuomalainen mies,
suomalainen vaimo,
kolme tytärtä,
kalifornialainen löytökoira
ja vasta alkaneita seikkailuja
Yhdysvaltojen länsirannikolla.


sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Synttäriaamu

Sunnuntai-aamu, jona ei ole minnekään kiire.

Kaksi tyttöä leikkii keittiön lattialla. He ovat vielä pehmeissä, lämpimissä yöpuvuissaan, vaikka kello on jo liki kymmenen. 

Toisen hiukset ovat ruskeat, toisen silmiinpistävän vaaleat. Ensisilmäyksellä heitä ei ehkä tietäisi siskoksiksi. Kun leikin dynamiikkaa seuraa hetken, sosiaalinen sisaruus käy kyllä ilmeiseksi.

Tytöt odottavat vanhemman työn valmistumista. Se käy tuskastuttavan hitaasti. Aikuinen rakentaa lentokonetta niille ötököille, joilla lapset jo leikkivät. "This takes forever", huokaa nuorempi. Se vaaleahiuksinen.

On vain muutama päivä jouluun, mutta näillä lapsilla on uusi leikkikalu jo tänään. Sen syynä on syntymäpäivä.

Kuusi vuotta sitten koko perheen joulu oli erityinen. Talossa oli vastasyntynyt. Sukulaiset ja ystävät toivat mukanaan jouluaterian. Äiti hoivasi pientä ja ajatteli ensimmäistä joulua.

Se tummahiuksinen tyttö ei tuolloin ollut kovinkaan mielissään pikkusiskostaan. Pian oli kuitenkin selvää, että juuri hän sai tuona jouluna erityisen suuren lahjan. 

Nuorempi ei tainnut vielä edes kävellä kovin vakaasti, kun kaksikko eräänä aamuna hiipi hipihiljaa yhteiselle ryöstöretkelle keittiön sipsikaapille. Sen, mikä yhden taidoista puuttui, toinen korvasi.

He jakoivat kahden lapsen rattaat sekä - sittemmin ja yhä - yhteisen huoneen. Takapihan kurajärvessä he lotrasivat samanlaisissa keltaisissa kurahaalareissa ja raitapipoissa. Päiväkodissa isompi pujahti usein mukaan pienempien ryhmään, kun ei tahtonut aloittaa aamua ilman siskoaan.

Iltaisin he käpertyvät yhteisen sohvapeiton alle katselemaan samaa televisio-ohjelmaa. Ja kun yhtä yöllä pimeässä pelottaa, hän herättää siskon ensimmäiseksi turvakseen ennen matkaa aikuisten luokse.

Kaksi aivan erilaista. Kaksi hyvin läheistä.

Kaksikko alkoi pian saada lempinimiä. Paita ja peppu. Aivot ja kädet. Tiuhti ja Viuhti.

Synttäriaamuna leikin rytmi rikkoutuu. "Toi otti sen rusetin, eikä anna sitä takaisin, vaikka tää on MUN UUSI!" Sisko - niin rakas. Niin raivostuttava.

Daddy saa lentokoneen valmiiksi ja varoittaa jo edeltä käsin: sen kattoluukkua ei ole suunniteltu viimeiseen asti, nuo saranat eivät kestä kauan. Koristetarrat irtoavat aikanaan. Pikkurusetit katoavat.

Harvoin saa lahjan, joka kestää koko eliniän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti