Tämän kupletin juoni tiivistettynä:

näkökulmasta riippuen
joko suomenamerikkalainen
tai amerikansuomalainen mies,
suomalainen vaimo,
kolme tytärtä,
kalifornialainen löytökoira
ja vasta alkaneita seikkailuja
Yhdysvaltojen länsirannikolla.


sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Päiväretkillä 1/3

Viime viikonvaihteessa pidimme pitkän viikonlopun. Monille sellainen oli tarjolla automaattisesti, koska maanantai oli President's Day. Kaikki työpaikat (esim. minun) eivät sitä kuitenkaan vietä.

Vapaapäivien ajaksi vuokrasimme suuremman auton ja pyöritimme mummia lähiseuduilla. Päädyimme pohdinnan jälkeen tekemään useita päiväretkiä yhden pidemmän matkan sijasta.


Big Basin Redwoods State Park on meiltä parin tunnin matkan päässä. Olemme käyneet siellä lyhyesti kerran aiemmin toissa kesänä. 

Silloin olimme liikkeellä heinäkuun neljäntenä, jolloin sekaan mahtui mainiosti. Nyt oli helmikuun 14. - onkohan silloin romanttista mennä metsään?

Parkkipaikalla oli vastassa pitkä jono ja tulijoita opastava virkailija. Puisto oli tupaten täynnä. Saatoimme joko jatkaa matkaamme Henry Cowell Redwoods State Parkiin tai jäädä jonotuslistalle odottamaan paikkaa autolle. 

Pysäköinti on täällä maksullista ($ 15), mutta sisäänpääsymaksua puistoon ei peritä (ellei sieltä halua telttapaikkaa, joka uskoakseni kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen).

Päätimme jäädä odottamaan. Olimme juuri oppineet, että tähän metsään kannattaisi saapua jäykkäpohjaisella pikkuautolla. Suuri pehmeästi jousitettu vuokra-alus jousti ja myötäili mutkaisella vuoristotiellä niin, että lopulta olimme kaikki hiukan merisairaita. Matkan jatkaminen ei siis juuri siinä hetkessä houkutellut.

Söimme kevyen hot dog -lounaan alueen kahviossa, teimme pieniä ostoksia myymälässä ja otimme kuvia aivan parkkipaikan vieressä olevan hyvin suuren puun edessä. Niissä kuvissa on kaikissa ihmisiä, joten tässä saatte tyytyä kuviin nuoremmista ja ohuemmista puista.

Teimme myös lyhyen kävelyn itse metsässä. Kieltokyltti kertoi, ettei mukanamme retkeilevä koira ollut tervetullut metsäreitille. Mutta kyltit nyt ovat vain suosituksia, joten toki koira tuli mukaan metsään (eikä kukaan kohtaamistamme kanssaretkeilijöistä sanonut siitä meille mitään, tervehtivät vain iloisesti).

Paluumatkalle lähdimme toista reittiä kohti isoa tietä, koska toivoimme sen mutkittelevan vähemmän. Sen se tekikin. Päädyimme Santa Cruzin keskustaan ja kävimme jäätelöllä tutussa, mainiossa Marianne's Caféssa.

Paluumatkalla olivat samaan aikaan kaikki päivänsä Santa Cruzin rannoilla viettäneet. Ruuhkasta huolimatta liikenne soljui kohtuullisesti, mitä nyt vei hiukan enemmän aikaa kuin rauhallisempana päivänä.

Kotona valmistimme vielä tukevan pihvipäivällisen ja sen jälkeen uni maistui. Huomenna oli luvassa uusi retkipäivä.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti