Ruokaseikkailuja ja lähdön tunnelmia lämpimässä

Kuukausi lisää yksinasumista ja monta uutta ruokaseikkailua takana. Vieläkin kerran viikossa tulee eteen tilanne, jossa jokin ihan perusasia jääkin tekemättä, kun ei viitsi mennä kauppaan ostamaan asiaa X. Toissaviikolla  jouduin muuttamaan suunnitelmaa lennossa, kun muistin, etten ole vieläkään ostanut purkinavaajaa ja viime viikolla jäi porkkanaraaste tekemättä, koska kaapista ei löydy raastinta. Eräs ystävä huomautti jälkikäteen, että olisihan porkkanan voinut pieniä kuorintaveitsellä, mutta eipähän tämä tullut sillä hetkellä mieleen.

Ensimmäinen uusi ruokaseikkailua alkoi huhtikuun lopussa, kun kävin JCPenneystä noutamassa tyttöjen tuliaismekot. Noutopiste sijaitsee kodinkoneosastolla ja huomasin sattumalta hyllyssä edullisen sauvasekoittimen. Olin siihen mennessä hiukan kyllästynyt ostamani tehosekoittimen vaikeaan puhdistettavuuteen ja etsin sille korvaajaa. Suomessa teimme kaikki smoothiet sauvasekoittimella ja lisäksi esittelykappaleessa kerrottiin, että pakettiin kuuluu myös vatkainlisäosa, jolla voisi sekoittaa ainakin ohuemmat taikinat.

Pääsin kokeilemaan vatkainlisäosaa, kun opettelin paikallista jälkiruuanvalmistusta ja tein tätä reseptiä mukaillen omena/persikkapiirakkaa (gobbler). Päätin korvata osan omenoista persikoilla, vehnäjauhot spelttijauhoilla ja puolet sokerista stevialla. Valmistusaineiden hankkimisen lisäksi piirakan tekeminen vaati myös uuden valmistusastian.

On kyllä kumma kuinka piirakoiden luvatussa maassa kunnollisen piirakkavuuan löytäminen voi olla hankalaa. Ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja tehdä hankinnan Walmartista samalla, kun kävin siellä muilla asioilla. Hylly oli täynnä väärän mallisia, liian pieniä ja liian matalia piirakkavuokia. Kysyttyäni vielä apua henkilökunnalta päätin etsiä Targetista.

Target oli ihan nurkan takana ja päätin jättää auton parkkiin ja kävellä sinne. Ilmeisesti tämä on melkoisen ennenkuulumatonta, joten jouduin kulkemaan suurimman osan matkasta väistellen parkkipaikalla risteäviä autoja. Mitään jalkakäytäväähän ei kaupasta toiseen tietysti ole. Onneksi uhkarohkeus palkittiin ja löysin sopivan paistoastian.

Kotiin päästyäni otin valmistusaineet esille ja tyhjensin loput vatkaimen osat laatikosta.  Yllätykseni oli melkoinen, kun huomasin, ettei pakettiin kuulukaan vatkainlisäosaa. Onneksi piirakkataikina on murutyyppinen ja sen sai helposti vaivattua käsin. Piirakka onnistui loppujen lopuksi hyvin ja siitä riitti myös työkavereille vietäväksi.

Seuraavana päivänä oli taas aika vierailla JCPenneyssä. Lyhyen keskustelun aikana selvisi, että esillä oleva mallikappale on vanhempaa mallia kuin myynnissä oleva eikä uudessa mallissa olekaan vatkainlisäosaa. Vanhempaa mallia ei ollut enää myynnissä sivullakaan, joten sain ostettua mallikappaleen palauttamani sauvasekoittimen tilalle. Nyt asunnon varustelu on taas yhtä keittiövälinettä parempi.

Pääsin vihdoin käyttämään vatkainosaa viikkoa myöhemmin, kun valmistin synttärikakkuani. Kakkureseptistä tulee sen verran taikinaa, että piirakkavuoka olisi ollut liian pieni. Lisäksi piirakkavuoka on neliskanttinen eikä kakkua voi tietenkään tehdä sen muotoisena. Taas oli edessä kaupassakäynti ja uusi astia.

Aioin ostaa samanlaisen vuuan, jota olen koko ikäni Suomessa käyttänyt. Tiesin kuitenkin jo edellisen selvityksen perusteella, ettei sopivaa astiaa löydy ainakaan isommista liikkeistä. Ystävän suosituksen perusteella ostinkin sitten irtopohjavuuan, joka tällä kertaa löytyi ilman suurempia ongelmia.

Tällä kertaa leipominen sujui ilman suurempia ongelmia, mitä nyt hiukan tuli muunnosvirheitä pohtiessani kuinka monta tikkua (stick) voita vastaa 150 grammaa. Muunnosvirheistä huolimatta kakku onnistui ja irtopohja toimi ennakko-odotuksistani poiketen erittäin hyvin. Onnistumista tosin helpottaa se, että kakkuun ja kuorrutukseen laitetaan 300g voita ja noin 300g sokeria.

Nyt kotiinpaluuseen on enää alle vuorokausi, mutta ajatukset ovat olleet palaamisessa jo pari viikkoa. Tämä viikko kului hoitaessa viimeisiä asioita, jotka piti saada valmiiksi ennen Suomeen paluuta: patjojen ja lakanoiden hankkiminen lasten uuteen kolmipaikkaiseen kerrossänkyyn, jokin pieni muistaminen avuliaille naapureille, kasvien siirtäminen isompiin ruukkuihin, jotta ne on helppo siirtää hoitajalle poissaolon ajaksi, jokin pieni tuliainen toiselle naapurille, jonka ansiosta minulla oli majapaikka ennen asunnon vuokraamista sekä monta uutta ystävää.

Lista tuntui loputtomalta ja lähes joka päivä lisäsin listaan vielä yhden tai kaksi asiaa, joka piti hoitaa. Motivaatiota oli vaikea löytää, kun koko ajan toivoin jo olevana perheeni luona. Sain kuitenkin viikolla lasten kolmipaikkainen kerrossänky kasatuksi. Viimeinen seikkailu oli eilen, kun kävin vielä hakemassa patjojen päälle lakanat, jotka unohdin ostaa IKEAsta. Kävin tietysti JCPenneyssä, joka on viime viikkojen aikana tullut varsin tutuksi. Sain lakanat illalla pestyä ja nyt sängyt ovat valmiina. Vain lapset puuttuvat.

Viimeisten tätä blogia lentokentällä odotellen koneeseen pääsyä. Enää muutama tunti jäljellä...