Yhteisöllisyydestä ja välittämisestä

Kun puoliso kömpi pystyyn asvaltilta, vieressä leikkineet lapset huolehtivat hänestä:

- Are you ok, mister?

Puoliso vakuutti olevansa. Hän oli jo kotipihan puolella. Portin luona oleva hidastetöyssy oli irrottanut eturenkaan kesken ajon. Puoliso oli säätänyt lokasuojaa aamulla ajoon lähtiessään - mitä ilmeisimmin hän oli ajanut irtonaisella renkaalla koko päivän.

Oli varjelusta, ettei se irronnut pitkässä alamäessä kovassa vauhdissa, vilkkaan autotien reunassa.

- Are you sure you are ok? Lapset tarkistivat.

Puoliso vakuutti olevansa. Hänellä on ruhjeita käsissä ja jaloissa, kipeä kylki (jota ei millään suostu lähtemään tarkistuttamaan) ja entinen pyöräilykypärä. Puoliso tuli sisälle hiljaisten lasten ja itkeskelevän vaimon luokse.

Kun itse olin pari tuntia aikaisemmin astunut ulos autosta, ensimmäinen ihminen, jonka kohtasin, vakuutti minulle, ettei se ollut minun syytäni.

- I heard the screech and I looked up, the light was green.

Niin se oli minustakin, mutta poliisi oli sittemmin toista mieltä. En vieläkään tiedä, en varmaan koskaan tiedä, mitä oikeasti tapahtui.

Ohikulkijat tarkistivat, että toisen auton kuljettaja, lapset ja minä olimme kunnossa. He hälyttivät paikalle poliisin. He keräsivät tieltä autosta tipahtaneita paloja ja odottivat kanssamme, että poliisit tulivat ottamaan tilanteen haltuunsa.

Lapseni istuivat tien vierellä valopylvään juurella. Sen verran olin shokissa, etten ennen ensihoitajien kehotusta ymmärtänyt siirtää meitä varjoon. Läheisen huoltamon työntekijä juoksutti lapsille ja minulle neljä pullollista kylmää vettä:

- Are you and the kids thirsty, ma`am? I think you must be thirsty.

Vasta illalla huomasin, että me olimme siinä auringossa pitkään ja poltimme suojaamatonta ihoa. Me kuitenkin selvisimme pelkillä pintaruhjeilla. Ensihoitajat tarkistivat vitaalitoiminnot, kun shokin vuoksi sanoin, että on vaikea hengittää.

- We check your mom is ok, there is nothing to worry about, kids. Ma`am, do your children speak English?

Selitin, että he ymmärtävät enemmän kuin puhuvat. Auttajat muistivat, että alueella työskentelee suomenkielinen palomies. Jos olisin suostunut lähtemään ambulanssiin, hänet olisi hälytetty paikalle, jotta lapsilla olisi ollut turvallinen olo. Allekirjoitin vastuuvapautuslomakkeen ja lupasin, että menisin hoitoon itse, jos myöhemmin kokisin sen tarpeelliseksi.

- Is somebody coming to pick you up, ma`am?

Poliisi huolehti meidän jatkostamme moneen kertaan ja jäin siihen käsitykseen, että hän olisi järjestänyt meille kyydin jonnekin, jos se olisi ollut välttämätöntä. Miehen työkaveri (toinen tällä kerralla) lähti taas kyselemättä hakemaan meidät kotiin. Eikä hän lainkaan ilmaissut harmistustaan siitä, että nälkäänsä jo jonkin aikaa valittaneet lapset rouskuttivat hänen putipuhtaan autonsa takapenkin täyteen sipsinmurusia.

Meihin törmänneelle kuljettajalle ei käynyt kuinkaan. Hänenkin autonsa vaurioitui, joskin lievemmin. Hän oli ainoa ihminen, joka ei onnettomuuspaikalla puhunut meille. Enkä minäkään puhunut hänelle, vaikka halusin käydä sanomassa, kuinka pahoillani olen siitä, että hänen päivänsä oli pilalla ja autonsa lommoilla. En uskaltanut sanoa, sillä en tiennyt, miten se olisi tulkittu - ja millaisen tunnereaktion olisin nostattanut.

Useat uudet ystävät huolehtivat voinnistamme, kun kuulivat onnettomuudesta. Täällä kaukana kaikista läheisistä me vasta tutustuneet taidamme olla turvaverkko toisillemme. Tuntui tarpeelliselta purkaa kokemusta heti tuoreeltaan. Oli hyvä, että toiset välittivät.

- How is your wife?

Puolison työkaveri muisti aamulla ensimmäiseksi kysyä meistä. Puoliso on ok. Vaimo on ok. Lapset ovat ok. Auto lienee entinen ja pelko pitää vielä otteessaan. En tiedä, kuinka uskallan päästää puolison pyörän selkään tai itse asettua rattiin uudelleen - muut sanovat, että täytyy.

Yöllä puoliso inahteli kylkensä kipuja. Kuulin sen, kun kävin tarkistamassa, että lapset varmasti hengittävät.

Aamulla lapset tulivat ensimmäiseksi halaamaan, kuten heillä on tapana. Kaikki pysyivät lähellä tavanomaista pidempään, vakavina:

- I love you, mom.