Suomessa vuosi jo vaihtui. Me länsirannikolla elämme tällä puolen ajanjakoa vielä muutaman tunnin.
Mennyt vuosi on kokonaisuudessaan ollut meille lähes pelkkää Amerikkaa - tänne tuloon valmistautumista ja täällä oloon tottumista. Viime uutenavuotena en sitä vielä tiennyt: elämä yllätti isosti ja ihanasti.
Vieraasta tulee vähitellen tuttua. Kun on paikkoja, joihin pitää mennä. Kun on paikkoja, joihin osaa mennä. Kun on kauppoja, joissa tietää, kuinka toimia. Kun on tutuksi tulleita tuotteita, joita kaupoista ostaa. Kun on lemppariravintoloita, harrastuksia, rutiineita ja - vähitellen - myös omia ihmisiä.
Kesällä kirjoittamassani tekstissä sanoin, ettei ulkomaille kannata lähteä itseään etsimään. Uusi maa ja uudet kuviot voivat tuntua yllättävän kipeiltä, jos tutussa ja turvallisessakin on lähinnä pärjännyt ja selvinnyt. Nyt täsmennän: ei kannata lähteä pakoon. Mutta voi olla ihan hyvä hypätä tutuista ympyröistä, jos on valmis löytämään jotain uutta - uudenvärisen maitopurkin, uudenlaisen oman tyylin, uuden käsityksen omasta itsestä.
Uusi vuosi tuo ensimmäisenä tullessaan immigraatiohaastattelun. Se tulee jo nyt! Hienoa, hienoa ja huijuijui. Ei kai ole mitään syytä siihen, etteikö se sujuisi suotuisasti. Silti tietysti vähän jännittää.
Muutama päivä haastattelun jälkeen on, joka tapauksessa, edessä leikkaus. Tarkalleen vuosi sitten löydetty ja ensimmäistä kertaa silloin tutkittu (hyvälaatuinen) kyhmy kilpirauhasessani leikataan vihdoin pois. Sekin aika lailla jännittää.
Ja mitä sitten? Ennen kuin edellä mainitut ovat ohitse, pidemmälle ei voi nähdä. Tämäkin vuosi yllättää.
Suuria julkisia ilotulituksia ei kotikulmilla taideta järjestää - hakemallakaan emme sellaisesta ole tietoa löytäneet. Raketteja varten voisi ajella kauas huvipuistoon tai osallistua risteilylle San Franciscossa. Kampaajani suositteli Christmas in the Parkia San Josessa. Lapset voisivat siellä katsella suurelta screeniltä Frozen-elokuvan ja osallistua ohjattuihin leikkeihin.
On kuitenkin aika kylmää hengailla tuntikausia puistossa. Kun olemme jo tänään nauttineet erityisen hyvän lounaan (erityisen runsailla jälkiruoilla) japanilaisessa ravintolassa ja jättäneet molempien vanhempien vanhat tukat kampaamoiden lattialle, puoliso ja lapset käväisivätkin hakemassa Costcosta muutaman suuren pizzan ja valtavan popcorn-pussin. Frozen päätettiin katsoa leppoisasti ja lämpöisesti kotisohvalla. Tyttölauman mielestä idea on ihastuttava.
Teille kaikille haluan toivottaa kaikkea hyvää uuteen ja alkavaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti