Keittiöninja ja rohkea martta

Minusta on täällä maailmalla tullut tosi rohkea.

Tänään uskaltauduin käyttämään ensimmäistä kertaa meidän keittiöninjaa, joka on ollut meillä vasta useita kuukausia.

Jostain syystä aina viikonloppuisin Farmer's Marketilla uskon olevani martoista parhain. Hankin aineksia kiinnostaviin ja suuritöisiin kokkauksiin, kuten kurpitsapiirakkaan (joka jäi kahdesti tekemättä) ja lindströminpihveihin (joita olen jo kerran kesällä tehnytkin).

Tänään kaapissa ei sitten ollut tarjolla paljon muuta kuin niitä punajuuria. Katselin keittiöninjaa epäilevästi, mutta muistin aika elävästi sen kesäisen päivän, jonka käytin parin kolmen punajuurikilon raastamiseen riivinraudalla. Muisto kannusti yrittämään, semminkin kun kello oli jo aika paljon ja dinnerin olisi pelastanut myöhästymiseltä vain innokas pitsalähetti.

Usko meinasi kuitenkin loppua, kun kaiken oikein säädeltyäni laite vain vilkutteli poweria eikä suostunut tekemään niin raastetta, smoothieta kuin taikinaakaan. Soitin puolisolle, joka kehotti heiluttelemaan hiirtä. 

Tuijotin Ninjaa epäuskoisena. Mieheni on kyllä IT-mies henkeen ja vereen, mutta aivan todellako meidän uudessa monitoimilaitteessa oli hiiri jossakin?

Kävi ilmi, ettei puoliso autohuoltopaikan metelissä oikein kuullut, mitä sanoin. Heitti vain arvaten, että koetan täällä laittaa lapsille telkkariohjelmaa ja soitan kolmatta kertaa tällä viikolla teeveen ja useiden tietokoneiden muodostaman monimutkaisen virityksen aiheuttamasta päänvaivasta. Yksi niistä on hiiri, joka ei herää.

Taikina soseutui mainiosti. Ensimmäiselle pellilliselle mahtui yhdeksän pihviä ja taikinaa on jäljellä vielä noin sataan. Hyvin menee harrastelijamartalla, tänäänkin.

Hups. Terävä taikina!