Pienin kyseli koko viikon, saisiko syödä aamupalaa ulkona. Lupasin, että viikonloppuna saa.
Kun pienemmät tytöt lopulta malttoivat irrottautua eilen kirkon pihakirppikseltä hankitusta suuresta Barbie-talosta, he natustivat aamuauringon hennossa lämmössä mansikkansa, suklaahippusmuronsa ja huoltopaketissa tulleet suomalaiset ruisleipänsä.
Keskimmäinen, joka yleensä mieluummin seisoo kuin istuu, kävelee kuin seisoo ja juoksee kuin kävelee, järjesti ruisleivän ja koiran avulla hilpeän piirileikin.
Koira innostui leikkimään pallollaan ja nuorin saippuakuplilla. Vielä kymmeneltä pöljäiltiin yöpukusillamme tuolloin jo lämmenneellä pihalla. Alan tajuta näitä aidattuja yksityisiä takapihoja, joiden yllä on sininen, pilvetön taivas. Linnut laulavat. Vieressä kasvavat palmut ja sitruunoita notkuvat puut.
Oh bliss.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti