Puhuin pitkän aikaa, että olisi haluja aloittaa jonkinlainen kuntoilu. Kuntosali ei kuitenkaan ole koskaan ollut minun juttuni eikä ohjattuun ryhmäliikuntaan ole aikaa.
Tai rehellisemmin: en halua käyttää perheen kanssa vietettävää aikaa ryhmäliikuntaan. Jotenkin sitten päädyin joogaan.
Huomasin, että netti on tulvillaan kivoja ja vähemmän kivoja joogavideoita ja että älypuhelimeen saa maksutta ja pikkumaksulla ladattua kaikenlaisia joogasovelluksia. Joogaa harrastavalla puolisolla sattui olemaan matto, jota saatoin lainata.
Jäin kerrasta koukkuun noin vuosi sitten Youtubeen laitettuun kolmenkymmenen päivän joogahaasteeseen. Sen videot kestävät kukin 10-15 minuuttia ja siihen aloittelijan kunto ja mielenkiinto pystyivät heti. Myös lasten! Useampana iltana onnistuin joogaamaan ennen kuin lapset menivät nukkumaan ja kaikki tahtoivat vuorollaan tehdä mukana.
Keskimmäinen tunsi vinyasan liikesarjaa ennestään harjoiteltuaan sitä iltapäiväkoulussaan. Nuorimmainen tahtoi joskus treenata videon kanssa ihan itsenäisestikin.
Perheen positiivinen palaute antoi puhtia harjoituksille. Ilmeni, että joogan kaltainen liikemeditaatio paitsi ällistyttävän nopeasti kohentaa tietoisuutta lihaksistosta myös tyynnyttää ja parantaa mielialaani.
Niinpä suoritin koko kolmenkymmenen päivän haasteen. En tosin kolmessakymmenessä päivässä, vaan omassa tahdissani. Sairastaessa pidin tietysti taukoa ja muutenkin silloin, kun väsytti liikaa. Enkä edes yrittänyt seistä päälläni, kun sitä videolla harjoiteltiin.
Synttäriksi tilasimme minulle ikioman oranssin joogamaton ja katselen, mihin videoryppääseen tai -palveluun juurrun seuraavaksi. Vinyasa tuntuu sopivan minulle paremmin kuin esimerkiksi voimaa vaativa astanga, joten sitä kautta etsinnät käynnistyvät.
Otan mielelläni vastaan vinkkejä! Mutta sen verran joogasnobiksi jo ehdin tottua, että videon olisi hyvä päättyä namasteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti