Memorial Day, eli suomalaisittain lähinnä kaatuneiden muistopäivä, on täällä kansallinen vapaapäivä. Aivan kaikkia pyhiä ei jokainen työpaikka tunnusta (toisin kuin koulut, jotka kyllä ovat kiinni tuon tuosta), mutta tämä maanantai on vapaa sekä puolisolla että mulla.
Viime viikon pitkien työpäivien jälkeen perjantain normaali kotiinlähtöaika ja pitkä viikonloppu tuntuvat aivan täysimittaiselta lomalta. Olimme tietysti suunnitelleet viikonlopulle vaikka mitä menoa, saaneet ja esittäneet kutsuja.
Mikä on vähän pöhköä. Se, mitä Suomesta ja suomalaisuudesta eniten nyt kaipaan, on kiireettömyys. Tiedän kyllä, että sielläkin on joskus kiire. Mutta on myös kahvitaukoja, joina oikeasti istutaan alas kahvikupin kanssa ja jutellaan. On laiskoja viikonloppuja ja pitkiä lomia, juhlapyhiä joina huolet eivät paina.
Täällä joka juttuun tohotetaan kiireellä ja paineella. Kahvit juodaan menemisen ohessa. Joka kissanristiäistä varten koristellaan talo ja piha. Nyt ilmeisesti pitäisi olla pikkuisia amerikanlippuja joka oven ja ikkunan pielessä, koskapa niitä eilen rautakaupassakin heti kassan vieressä myytiin. Naapurit näyttävät niitä tänään asettelevat paikoilleen. (Paljastumme lippujen puutteesta heti naapuruston immigranteiksi.)
Kaikenlaisille perheen Kiireisille Suunnitelmille kävi hetikohta rautakauppaan ja Starbucksiin suuntautuneen kierroksen jälkeen köpelösti, kun vanhin lapsi eilen kaatui siihen tautiin, jonka siskonsa viime viikolla poti. Ja onkin muuten varsin kipeä lapsi.
Niinpä tänään ei päästy Farmer's marketille tai Suomeen muuttavan perheen läksiäisjuhliin (jälkimmäinen kyllä harmittaa). Puoliso kuitenkin nappasi pienet tytöt mukaansa työpaikkansa järjestämään perhepäivään - menevät katsomaan jalkapalloa isolle stadionille. Olisi ollut kiva kokea sekin. Erityisesti ne hodarit. :)
Olemmepa kuitenkin viettäneet aikaa takapihalla, nauttineet auringosta, hoitaneet yrttiruukkuja, maalanneet nukkekotia, rakentaneet kukkaruukuille lisää tasoja, leikkineet, jooganneet ja noutaneet palloa - kukin omien mieltymyksiensä mukaan. Yksi pikkulintu lensi avonaisesta ovesta keittiöön ja aiheutti suuren pelastusoperaation.
Siis ihan ihanaa.
Jos lapsi huomiseksi toipuu, saamme ystäviä kylään, lähdemme lasten tiedemuseoon tai vaihtoehtoisesti ajamme pohjoiseen sukulaisten luokse grillaamaan. Jos lapsi on edelleen kipeänä, luvassa on lisää leppoisaa oleilua takapihalla.
Sen tunteen, että on lupa - ja kyky - rauhoittua, haluan suomalaisuudestani täällä maailmalla säilyttää. Kiireettömyyden keitaat on kuitenkin tehtävä itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti