Meidän tytöistä on ihana mennä käymään Targetissa. (Ihanampi on vain askartelukauppa Michaels.) Targetin vetonaula on sen krääsänurkkaus heti sisäänkäynnin vieressä. Sinne kasataan kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta pientä: heikkotekoisia juomapulloja, keinokuituisia sukkia, pieniä leluja, nappikuulokkeita, värityskirjoja, prinsessahärpäkkeitä, pientä sisustustavaraa, kylpykyniä, kiitoskortteja ja niin edelleen ad infinitum. Valikoima tietysti vaihtelee ja lapset löytävät nurkasta kyllä joka käynnillä jotakin, johon on hyvä vähiä tulojaan tuhlata.
Tavarat maksavat dollarin, kolme dollaria tai joskus jopa viisi. Paitsi kassalla. Lapsille oli ensi kerran itse maksaessaan suuri järkytys todeta, että viikkorahoista piti mainitun dollarin tai parin lisäksi maksaa myös verot. Niitähän ei hintalappuun merkitä. Autossa käytiin opettavaista keskustelua verotuksen yhteiskunnallisesta merkityksestä, mutta pahastunutta viisivuotiasta järjestelmä ei täysin vakuuttanut.
Ravintolan laskuun tietysti lisätään tippi, kahvilan työntekijän purkkiin tiputetaan vaihtorahat ja kirkkokahvien donitseista maksetaan enemmän kuin niiden arvo on, mutta muutoinhan tämä lisämaksujen kulttuuri on meiltä kaikin puolin hukassa. Yleensä ei tule edes ajatelleeksi, että jollekulle pitäisi työntää lisärahaa. Pitäisikö kauppapalvelun kaverille tuputtaa pari dollaria? Entä vedentuojalle? Postinkantajalle? Kauppakassin pakkaajalle?
Siivooja on käynyt meillä nyt muutaman kerran ja koska hän tekee työnsä hyvin, kirjauduin firman palautejärjestelmään kehumaan työn jälkeä. Ja kuulkaa, kissa se on, joka kiitoksella elää! Tänäänhän siivooja oli tuohtuneena tilittänyt arkienkelillemme, että arvostusta on kyllä tapana osoittaa tuohisilla eikä sanahelinällä. Eikä aivan rehellisesti tunnustaen ollut käynyt pienessä suomalaisessa mielessäkään, että näin olisi pitänyt tehdä - ettei siivouksenkaan oikea hinta ole se, mikä hintalapussa lukee.
Ahdistuksella nyt pohdin, paljonkohan hänelle sitten pitäisi maksaa. Alkaako lattianpesu lipsua sieltä ja täältä, jos kymppejä on kuoressa liian vähän? Tai entäs jos onkin liian paljon? Sittenhän se siivooja nauraa partaansa ja pitää immigranttiperhettä umpihölmönä. Eikä tämä toki aivan ilmainen palvelu ole muutoinkaan... Olimme jo vähän myöntymässä siihen, ettemme ehkä nosta napinaa, vaikka kuulimme siivoojan täältä yleensä lähtevän reilun kahden tunnin tietämillä, vaikka laskuttaa kolme, ja mielestäni tämä jo oli aika kiva myönnytys.
Niin ja jos tipataan siivoojaa, niin johan siinä arkienkeli kokee jäävänsä paitsioon. Hän sentään tekee isoimman työn täällä!
Noinkohan vain vaihdetaan vähin äänin siivousfirmaa ja ollaan jatkossa vahingossakaan kehumatta ketään? Annetaan uudelle yrittäjälle kamalan kitulias tippi kerran kuussa ja löydetään epäilyttävän erikoisia, pahanhajuisia ylläreitä sohvan alta? Ah ja voi, taitaisi sittenkin olla selvintä siivota sotkunsa itse!
Niin juuri, että voi ollakin ärsyttävää!
VastaaPoista