Tämän kupletin juoni tiivistettynä:

näkökulmasta riippuen
joko suomenamerikkalainen
tai amerikansuomalainen mies,
suomalainen vaimo,
kolme tytärtä,
kalifornialainen löytökoira
ja vasta alkaneita seikkailuja
Yhdysvaltojen länsirannikolla.


keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Vilkkilän kesäruuhka


Tiedoksi suvulle ja tuttaville: meidän kolmimakuuhuoneiseen taloon voi hyvin majoittua samanaikaisesti yhdeksän ihmistä. Testattiin!

Jos keittiöön / ruokailutilaan tulee hankittua se haaveilemani day bed / talonpoikaissohva (ehkä avattava?), parannamme vielä muutamalla pisteellä. Ei tarvitse kenenkään suunnitella menevänsä hotelliin. Jonkin verran huumorintajua tulee kyllä pakata mukaan. Talossa voi nimittäin esiintyä öistä elämää ja varhaisaamuisen metelin esiintyvyys on ihan varmaa.

Tätä suurta maata on kiertämässä pari suomalaisehkoa nuorta ja he sohvasurffailivat meillä yönseudun matkallaan sinne ja takaisin. Olivatpa ainakin yhden yön paremmassa turvassa kuin jossakin satunnaisessa, epämääräisessä ja edullisenpuoleisessa motellissa. Todella mukavia neitosia olivat ja olisi ollut mukava tutustua heihin paremminkin, mutta niin vain oli töihin aamulla lähdettävä. Neitoset olivat tehneet lujan yrityksen tuoda meille Fazerin suklaata kiitokseksi yösijasta. Suklaalla vain oli loppunut matkustusinto aivan kesken (ks. kuva).

Kaikki talomme nuoret tulivat keskenään sen verran tutuiksi, että vaihtelivat sosiaalisen median yhteystiedot ja hups, kansainvälinen lapsemme lähti sohvasurffareiden mukaan. Pari yötä kuulemma viettävät jossakin tiipiissä Yosemitessa. Tätä ei tosin tulisi kertoa kansainvälisen lapsen biologisille vanhemmille ennen kuin hän on palannut reissusta, sillä ymmärrettävästi Euroopasta katsoen voisi hiukan huolestuttaa se, että lapsi seikkailee amerikkalaisessa erämaassa juuri tapaamiensa ihmisten kanssa.

Mutta sellaisia - sosiaalisia, rohkeita ja tilaisuuksiin tarttuvaisia - lapsista saattaa tulla, kun ne kerran päästää maailmalle ja ne huomaavat siellä pärjäävänsä.

Arkienkelin ystävä tiedusteli talon täyteydestä kuullessaan, onko kesäperhe nyt aivan oikeasti supisuomalaista juurta vai virtaako perinnössä esimerkiksi reipas hulaus eteläamerikkalaista verta. Teiniintynyt oli ollut majoitussuunnitelmista hiukan tympääntynyt (ennen kuin tutustui sohvasurffareihin ja tykästyi heihin) ja hänelle Arkienkeli kertoi selittäneensä, että "sinun äitisi nyt vain tykkää majoitella ihmisiä". Kertoman mukaan teiniintyvä oli potkiskellut Arkienkelin patjaa huoneensa lattialla ja todennut kuivasti huomanneensa.

Tyynyt meiltä kyllä uhkasivat loppua kesken. Huomasin sen onneksi jo keskiviikkona, jolloin kerkesi vielä tehdä nettikauppaan tilauksen. Se toimitettiin kotiovelle varsin sopivasti pientä tovia ennen yöpyjien saapumista. Hyvät tyynyt muuten ovatkin. Seuraavaksi varmasti keskustellaan siitä, kenen sänkyyn ne nyt sijoitetaan.

Eipä sillä, seuraava kesälainaan tuleva nuori saadaan taloon jo ensi viikolla.


Eteläisen Kalifornian kuumuus otti lujille.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti