Tämän kupletin juoni tiivistettynä:

näkökulmasta riippuen
joko suomenamerikkalainen
tai amerikansuomalainen mies,
suomalainen vaimo,
kolme tytärtä,
kalifornialainen löytökoira
ja vasta alkaneita seikkailuja
Yhdysvaltojen länsirannikolla.


sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Piikkipaatsama

Tänään näytettiin taloa mahdollisille vuokralaisille.

Olin singahtanut aamulla järjestämään viimeisiä kohteita yläkerrassa, kun teiniintyvä raahasi itsensä kärsivänä ylös portaita ja ilmoitti juuri oksentaneensa alakertaan.

Kirmasin siivoamaan ja nostelemaan kissaa pois sotkusta. Muutaman noston jälkeen se, kumma kyllä, luovuttikin.

Yläkertaan palatessani aistin jo portaissa syyn. Katti oli havainnut auki jääneen makuuhuoneen oven ja livahtanut heti asioilleen. Minun sänkyyni.

Siinäpä minulla sitten oli alakerrassa oksentava lapsi ja yläkerrassa kissanpissan lemu. Näyttöön oli aikaa muutama tunti.

Soitin välittäjälle. Pyysin ilmoittamaan lapsen taudista tulostaan ilmoittaneille. Koska siivottu oli jo monta päivää, päätin näyttää kuitenkin. Yhdet tulijat kääntyivät ovelta. Mutta jos kiinnostuneita yhteydenottoja tulee, saattoi tämä silti onnistua.

Näytön ympärillä meiltä haettiin kaksi sänkyä, yksi patja ja kirkasvalolamppu. Illalla raivasin muutamaa kaappia ja päädyin memory lanelle. Mitä ihmisen olisi tarkoitus tehdä vanhoille valokuville, hääpuvulle, partiopaidalle ja edesmenneen mummon lähettämille postikorteille? Mitäänhän täältä en mukaani lopulta saa, mutta joidenkin esineiden hävittäminen kerta kaikkiaan on perikunnan tehtävä.

Huomenna pitäisi hakea muutama matkalaukku, joista näin eilen sattumalta tarjouksen. Päivä saattaa tosin pätkähtää myös pedin puolelle, sillä vähän arvelen lapsen pöpön päässeen jo tarttumaan.

Lapsia äidin puolikuntoisuus tuskin haittaa - annanpahan taas periksi joka asiassa helpolla päästäkseni. Löysin mainituista kaapeista tänään mm. joululta sinne kätkettyjä avaamattomia marmeladirasioita (jne. Sanoinhan, että herrani on hamsteri!) ja yllättävän hellämielisesti annoin lasten tuhota niitä. En olisi arvannut, että puolison tuen puuttuessa olisin meistä se löyhäkurisempi, mutta selvästi siltä vaikuttaa.

Ja niin, mikä ihmeen "piikkipaatsama"? Ei mitään aavistusta. Lieneekö lastenohjelmasta? Kaksi pienintä sitä on toistellut tänään täysin arvaamattomasti:

"- Kuule, onko tämä lohi sinusta hyvää?"
-"Piikkipaatsama."



P.S. Puolison työsopimus kieltää häntä kirjoittamasta anonyymiä blogia. Kyllä! Mahdolliset päivitykset ameriikasta odottavatkin nyt esimiehen erillislupaa. Sillä välin saatte tyytyä minun turinointiini.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti