"Jos olet niin tyhmä, että..."

Story of my life: talo on täytetty muuttolaatikoilla. Tällä kerralla niitä on onneksi aika vähän. Jotain astioita ja ruokia pakkaan vielä ja lastenhuoneen ikkunan pesen, kunhan kolmensängyn kerrospeti on purettu edestä pois.

Eilen kävimme uudessa paikassa tiedustelemassa, kuinka saamme avaimet. Muuttoonhan aina liittyy sellainen jännä piirre, että edellinen sopimus päättyy esim. kuun viimeinen päivä ja uusi sopimus alkaa seuraavan kuun ensimmäisenä päivänä. Olen muuttanut elämässäni lähemmäs kolmekymmentä kertaa (lopetin laskemisen kahdessakymmenessä viidessä), mutta vielä koskaan tämä ei ole ollut ongelma. Ainahan se on ollut sovittavissa, koska kyllähän ihmisen jossain täytyy kaiken aikaa asua.

Uuteen asuntoon asennetaan parhaillaan uusia lattioita. Olen aika iloinen siitä, että siellä on hardwood floor - siis jonkinlainen puu- tai puujäljitelmälattia. Se toki tarkoittaa, että edessä on mattojen hankintaa. Useammat tutut ovat meitä varoitelleet myös siitä, että talvisaikaan täällä - huonosti eristetyissä ja lämmitetyissä taloissa - kokolattiamatot ovat aika ihanat. Se tarkoittaa myös, että meidän kokolattiamattoja puhdistamaan suunniteltu imurimme on uudessa asunnossa täysin hyödytön (se oikeasti rullaa iloisesti näkyvänkin roskan päältä tasalattialta eikä tee elettäkään imeäkseen mitään). Kyllä minä vain silti niistä kovista lattioista iloitsen.

Mutta nämä lattiat eivät siis ehkä ole vielä torstaina valmiit. Uuden paikan nuori isännöitsijä sanoi jo eilen vähän työporukalle karjahtaneensa, jotta saa ne valmiiksi edes perjantaiksi.

Meidän muuttommehan näytti muutoin järjestyvän uskomattoman upeasti. Olimme sunnuntaina taas kirkon piknikillä ja eräs ystävällinen leidi tuli juttelemaan kanssani. Hän oli jo pitkään halunnut esittäytyä minulle ja niinpä juttelimme niitä näitä. Tulin maininneeksi, että muutamme.

Tämä juuri tapaamani ihminen totesi siltä istumalta, että heillä on iso pakettiauto ja sitä saa lainata. Hän lupasi myös miehensä tulevan auttamaan. Vähän katselin mainitun miehen ilmettä, kun rouva hetkeä myöhemmin tälle ilmoitti, mitä oli luvannut. Ei se värähtänytkään, hän oli aivan valmis osallistumaan. Ja muutamaa minuuttia myöhemmin muuttoavuksi oli värvätty koko torstai-iltaisin kirkolla kokoontuva miesten raamatuntutkiskeluryhmä.

Se oli aivan uskomatonta. Oivalsimme siinä hetkessä, miksi meille edellisellä viikolla kirkkoon liittymistä varten tarvittavalla kurssilla esiteltiin lomakkeita, joissa ilmoitimme alueita, joilla koimme voivamme laittaa omat lahjamme seurakunnan käyttöön. Täällä annetaan - ja saadaan.

Pienenä välittömän kiitollisuuden eleenä suunnittelimme, että tavaroiden siirtämisen jälkeen grillaamme yhdessä uuden asunnon pihalla. Uskoakseni pastori olisi siihen hetkeen pitänyt pienen hartauden.

Toivon edelleen, että tämä suunitelma jossain muodossa toteutuu - joskin se uuden asunnon yhteisgrilli on kuulemma juuri kytketty irti sähköistä, jotta se voidaan vaihtaa uuteen ja isompaan.

Mainittu pastori sanoi viime sunnuntain saarnassaan, että meidän on hyvä odottaa, että maailma pettää meidät. Asiat eivät onnistu, niin kuin on sovittu tai toivottu. Ihmiset eivät tee, niin kuin sanovat. Terveys pettää. Auto ei käynnisty. Ja jos joskus jokin asia onnistuu, pidettäköön sitä bonuksena, josta kiitämme erikseen.

Suomalaiselle tämä on hassu ajatus. Me olemme tottuneet ajattelemaan, että asiat onnistuvat tai pistetään onnistumaan. Meillä on asenne, että "kyllähän ihmisen täytyy saada / voida". Ei se täällä toimi. Täällä ehkä ajatellaan, että jos olet niin tyhmä, että teet virheen, ei kenenkään tarvitse sitä sinulle korvata. Jos olet tehnyt vaikkapa sellaisen mokan, että olet käytännössä lastesi kanssa yhden yönseudun koditon, niin yhtiömme valittaa kovasti teille koituvaa hankaluutta, mutta ei voi / aio tehdä asialle mitään. Sinun pitää itse järjestää asia.

Sama asenne tuntuu täällä kaikkialla siellä, missä raha kulkee. Yksilön vapaus ja vastuu ovat niin suuret, ettei kenenkään muun tarvitse siihen esittää kuin katteettomia pahoitteluja ja korulauseita. Vuoriveden toimittaja voi jättää lasipullot kyydistä ja tarjota tilalle muovipulloja. Hän voi luvata, että lasipullot tulevat parin päivän päästä ja niitä ei koskaan kuulu. Puhelimella tavoitettu yhtiön edustaja toteaa, että onpa voivoi ja koettaa järjestää kuljetuksen ehkä jonnekin ensi viikolle. Ja se, ettei sinulla tällä välin ole puhdasta vettä, on siis ihan ok. Järjestä itse.

Auto, jonka ostat, voi olla totaalinen pommi ja se on taas vähän ostajan omalla vastuulla olla olematta niin tyhmä, että kuvittelee autokauppiaan olevan rehellinen tai pitävän sopimuksensa. Kerrossänky ja polkupyörä, jotka hankit postimyyntinä, voivat tulla paketeissa, joissa ei ole aivan kaikkia osia. Saat kohteliaat valittelut asiasta, ehkä pienen korvauksen ja suunnattoman vaivan siitä, että järjestät asian kuntoon tavalla tai toisella.

Mietin, johtuuko se juuri tästä, että - kuten kaikki tiedämme - USAssa käydään kummallisia oikeudenkäyntejä, joissa ihmiset lopulta hakevat oikeusteitse korvauksia kengistä, jotka eivät edistäneet terveyttä toivotulla tavalla tai tuotteista, joissa ei ollut varoitusta jostakin seikasta, jota kukaan ei koskaan tullut kuvitelleeksi kenenkään tekevän. Ihmiset kyllästyvät siihen, että täällä tappiot koituvat kuluttajille.

Saman seikan kääntöpuoli on yksilötason ystävällisyys ja avuliaisuus. Kun kukaan ei selviä yksinään eikä suurempi taho koskaan tule apuun, yhteisön jäsenten on välitettävä toisistaan.

Niinpä paikallisen luterilaisen kirkon toimintakin muistuttaa minua alkukirkosta, joka ympäröivästä yhteiskunnastaan poikkeavalla tavalla huolehti köyhistä, orvoista ja leskistä ja herätti täten kovasti huomiota ja kiinnostusta.

Jollei lattia tänään valmistu, omaisuus yöpyy autoissa ja meillä on yösija ystävien luona.