Congratulations!

Heräsin kauhuissani. Kello oli varmasti kahdeksan, puhelin ei ollut herättänyt, olimme myöhässä ja se oli sitten siinä! Höpsis. 4.30 A.M., vilkutti puhelimen ruutu. Unikin suostui palaamaan vielä hetkeksi uudelleen.

Kuudelta heräteltiin lapsia. He eivät olleet kovin tyytyväisiä. Kaksi vanhinta makoili sängyssään niin että äidiltä meinasi itku päästä. Nyt olisi lapset kohtuullisen tärkeää nousta sieltä vällyn alta!

Ensimmäinen haastatteluaika oli klo 7.35 aamulla. Parkkipaikka löytyi ihan helposti, turvatarkastuksesta selvittiin aika tottuneesti. Samassa paikassa käytiin syksyllä sormenjälkiä antamassa. Tiesimme, että vedet, ruoat ja pikkukolikot tulee jättää autoon. Pieninkin muisti, että täällä riisutaan paitsi takki myös kengät. Tuntui vähän samalta kuin oltaisiin lentoon lähdössä.

Kiireen jälkeen alkoi odottelu. Tytöt ehtivät lukea useampia kirjoja suuressa odotussalissa. Onneksi niitä oli varattu mukaan kokonainen kassillinen (ja ne tulivat turvatarkastuksesta läpi ongelmitta).

Varsinainen prosessi hoidettiin kohtuullisen nopeasti. Ystävällinen ja kohtelias virkailija napsutteli papereihin leimoja ja merkintöjä tehokkaasti ja keskusteli samalla meidän kanssamme varsin tietäväisesti Suomesta. Toisin kuin stereotypia kertoo, yllättävän monet ihmiset täällä tietävät kaikenlaista maan kaupungeista, ilmastosta ja oloista. Olemme tavanneet useammankin ihmisen, joka on matkannut maassamme tai jopa osannut kieltämme sanan tai kaksi.

Meillä oli mukana valtavasti paperia. Olimme varautuneet todistamaan sitä sun tätä. Tarpeen olivat passit, virkatodistukset, kirje puolison työpaikalta, tuoreet palkkatodistukset sekä immigraatiolääkärin kirjekuoret. Jos nyt kerkesin kaikki seurata, sillä pienimmät tytöt olivat tässä vaiheessa keksineet virkailijan pöydältä pinon paperiliittimiä ja todenneet, että ne olivat mainioita leikkivälineitä.

Ensimmäisestä hakemuksesta on nyt kymmenisen kuukautta. Silloin haettiin I-130, jonka hyväksyminen tapahtui heti I-485:n laittamisen jälkeen. I-130:tä ei viety loppuun saakka, kun syksyllä ilmoitin Helsinkiin konsulaatille, etten advance parolen puuttuessa matkusta Suomeen haastatteluun. Täällä päässä se kuitenkin oli hyväksytty ja virkailijan mielestä tämä riitti.

Hyväksytty I-130 oli käsittääkseni pohja sille, että I-485 hyväksyttiin ihan vain leimoja paukutellen. Hetkeksi pysähdyttiin kummastelemaan sitä, että I-130 oli mennyt läpi, vaikka siitä puuttui syntymätodistus. Olin sittemmin hankkinut vanhempani Raamatun välistä löytyneestä alkuperäisestä syntymätodistuksesta skannatun kopion ja tarvetta ehkä vielä paremmin palvelevan virkatodistuksen. Virkailija ei niitä kuitenkaan tahtonut, hyväksytty mikä hyväksytty.

Väliin haettiin myös I-129F, enkä nyt ole aivan varma siitä, mikä sen kohtalo lopulta oli. Prosessinkuvauksen mukaan 129-F keskeytyy, jos I-130 ehtii ensin. Mutta lopulta pysyvän asukkaan status on myönnetty I-485:n, eli adjustment of status -hakemuksen pohjalta.

Prosessi on vienyt aikaa ja vaatinut vaivannäköä. Kustannuksia on tullut jokaisesta lippulappusesta sekä monista valokuvista - yksistä muutamia euroja, toisista tuhansia dollareita. Olemme kertaalleen puhelimitse konsultoineet lakimiestä, mutta täyttäneet ja toimittaneet lopulta jokaisen paperin itse. Prosessi on siis täysin mahdollinen myös näin - vaikka oikean, ajantasaisen ja hyödyllisen tiedon saaminen olisi varmaan ollutkin merkittävän paljon vaivattomampaa, jos mukana olisi ollut prosessin läpikotaisin tunteva henkilö. Monet yrityksethän auttavatkin prosessissa, etenkin jos tahtoen siirtävät työntekijänsä maasta toiseen.

Jos kohta paperiasiat ovat olleet oma lukunsa, on toisaalta asiointi jokaisen virkailijan kanssa ollut suoraviivaista, miellyttävää ja helppoa.

Ja nyt ne paperit siis ovat. Sellaiset, joissa lukee: onnittelut. Saatte jäädä.

Jos joku nyt sattuu eksymään blogiin ja kaipaa tukea omassa immigraatioprosessissaan, vastaan kysymyksiin mielelläni jos vain osaan. Sähköpostiosoitteen voi vaikka jättää kommenttikenttään: kun esitarkistan kommentit, en yhteystietoa täällä blogissa julkaise.