Tämän kupletin juoni tiivistettynä:

näkökulmasta riippuen
joko suomenamerikkalainen
tai amerikansuomalainen mies,
suomalainen vaimo,
kolme tytärtä,
kalifornialainen löytökoira
ja vasta alkaneita seikkailuja
Yhdysvaltojen länsirannikolla.


lauantai 24. lokakuuta 2015

Bling, bling, Las Vegas



Neljäs päivä, kolmas aamu.

Arizonassa sattuivat reissun kommellukset. Ensin hukkasin Safeway-ruokakauppaan puolison luottokortin. Sitä etsittiin tovi autosta ja kaupasta. Saimme kortin takaisin, sillä sen oli löytänyt puolestamme joku rehti arizonalainen ja toimittanut takaisin kaupan työntekijöille.

Myöhemmin Nevadaan ajaessamme otimme tunnin ylimääräisen kierroksen. Ajamillamme taipaleilla näkee tasaisin väliajoin tienvarsikylttejä, joissa ystävällisesti muistutetaan edessä olevasta palveluttomasta taipaleesta. Niitä ennen on syytä esimerkiksi tankata autoa. 

Olimme viisi mailia sitten ohittaneet "Next service in 49 mails" tiedotteen, kun pienin takapenkiltä vinkaisi huoltotauon tarpeesta. Ajelimme tunnin ajan edestakaisin sitä samaa seitsemäntoista mailin pätkää, joka mahdollisti takaisin kääntymisen.

Jossakin Arizonan ja Nevadan rajalla kuljettiin korkealla. Vuorenhuiput olivat miltei ikkunan tasalla, taivas lähellä ja suuret tähtikuviot paljain silmin katsottavissa. Hoover Damin ylitimme pilkkopimeällä.

Aivan yllättäen jonkin vuoren harjalta avautui näkymä laaksoon, joka valoissaan kimalsi ja säihkyi enemmän kuin mikään näkemämme kaupunki. Bling, bling, Las Vegas.

Jaksoimme pyörähtää Pariisissa. Lapset rakastivat viattomasti kaikkea näkemäänsä. Isoin tiesi jo kyseenalaistaa. Kun pienin huokaili kynttiläkruunujen ja palatsihotellien hohteessa muuttavansa tänne aikuisena, teini totesi, ettei tämä ole sellainen kaupunki, jossa pikkusisko haluaisi asua.

Tänään menemme katselemaan säihkekaupunkia päivänvalossa.






2 kommenttia:

  1. Meidän vanhempi tyttäremme ihastui viime talvena Dubaihin ja olisi ollut kovasti sinne muuttamassa. Valoja, pilvenpiirtäjiä, kultaa, kauppoja - kaikki ihastutti tyttöä. Las Vegas on varmaankin vähän samalla tapaa prinsessatyttöjen mieleen?

    Nämä sun raportit road tripin eri vaiheista on mainiota luettavaa. Kiva, että jaksat kirjoittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kata, kiva että matkakertomuksen vaiheet jaksoivat kiinnostaa!

      Noin sen varmaan juuri on, että prinsessaikäisestä ihastuttavaa on kaikki, mikä kimaltaa. Kyselin nuorimmaiselta kotiin palattuamme, mikä reissussa oli kivaa. Tähän menessä pienestä mielestä oli kimallus jo kaikonnut, hän listasi pitkät automatkat, joilla sai pelata; matkan päällä tarjotut karkit; yhden kivan sohvan Arizonan hotellista - ja kotiinpaluun. :) Hyvä, että tuli tehtyä tämäkin reissu. :D

      Poista