Tämän kupletin juoni tiivistettynä:

näkökulmasta riippuen
joko suomenamerikkalainen
tai amerikansuomalainen mies,
suomalainen vaimo,
kolme tytärtä,
kalifornialainen löytökoira
ja vasta alkaneita seikkailuja
Yhdysvaltojen länsirannikolla.


lauantai 1. helmikuuta 2014

Kylmästä lämpimään?

YT-neuvotteluiden tulos ei varsinaisesti ollut yllätys. Kun mies odotetun puhelun jälkeen marssi pihalle leukapielet kireinä, osasin kävellä vastaan halaamaan ilman ainuttakaan sanaa.

Oli se silti isku kaikkien muiden iskujen lisäksi. Takana oli paljon, vuosi oli lyönyt ja lyönyt.

Jäin syystalven raakaan ilmaan pohtimaan. Lapset juoksentelivat ympärillä huolettomissa leikeissään. Laskin, montako kuukautta ehkä pärjättäisiin. Punnitsin vaihtoehtoja niiden jälkeen. Toimia pitäisi heti, mutta entä josseja jäisi silti paljon.

Olen synkän taivaan maalari. Vaikka myöhemmin ilmeni, että kaikki olisi järjestynyt ilman rajuja liikkeitäkin, tuona päivänä ehdin pihamaalla miettiä kaikki pahimmat skenaariot. Päätin, että lasten on helpompi luopua ja saada uutta tilalle kuin menettää hallitsemattomasti ja kituuttaa vähässä.

Olen vakuuttunut siitä, että mies olisi tullut samaan johtopäätökseen itsekin. Myöhemmissä myötä- ja vastoinkäymisissä hän kuitenkin aina muistuttaa, että minä sen tekstarin hänelle kirjoitin. Oikeastaan ehdotukseni oli naurettavankin perinteinen: epätoivon keskeltä tuhannet ovat ennen meitä löytäneet saman kipinän toivoa ja rohkeutta.

"Entä jos me lähdetään Ison Veden taakse?"

1 kommentti: