Puhdistus

Ihan alusta asti olen valittanut siitä, että meillä on liikaa tavaraa. Yhdistimme vuosia sitten kaksi täysin varusteltua kotia ja meillä oli kaikkea yli oman tarpeen. Kaksi juustohöylää on hyvä juttu - onnistun silti laittamaan ne molemmat samaan pesukone-erään -, mutta ainakin kattiloita, muovikippoja, lakanoita, patjoja, sohvia ja lapsia meillä on ollut enemmän kuin useimmilla.

Aivan merkityksetön ei ole sekään seikka, että olen naimisissa Herra Hamsterin kanssa. Hänen poskipusseissaan on juttu jos toinenkin. Esimerkiksi laatikoita, joita ei kahteen muuttoon ole avattukaan. Mutta jotka silti ovat erittäin tärkeitä.

Taivas on kuullut vuosien huokaukseni. Tämä on katharsis.

Mutta mikä homma!

Olen luvannut itselleni, että teen joka päivä jotain edistääkseni muuttoa. Edes vähän. Kun tulee töistä kaikkensa antaneena, lapset kaipaavat huomiota ja syliä, kaikki tarvitsevat ruokaa mieluiten puoli tuntia sitten ja kaaos odottaa jo eteisessä, on "edes vähän" se ainoa pillinkorsi, jonka kautta uponnut hengittää. Tähän saakka olen onnistunut, kiitos nettikirppisten.

Hävitysprosessi paljastaa tekijälleen tämän peilikuvan. Vaatehuoneessa huseerasin monta päivää täysin kivuitta. Kirjahyllyllä löysin pikkuhamsterin itsestäni.

Tavoitteena on varastoida vain välttämättömin (varastotilat ovat julmetun kalliita, hyödynnämme kaikkien myötämielisten sukulaisten sopet), myydä tai lahjoittaa lähes kaikki ja lähteä matkaan yhdellä matkalaukulla per person. On onni, ettei kohdesijainnissa tarvita kausivaatteita.