Sairasta sakkia

Puoliso on ollut kipeänä viikon. Vaikuttaisi tavalliselta flunssalta, vähän joltakin sitkeämmältä variantilta vain. Tänään mies menee vihdoin lääkäriin, jotta saa taudista lääkärin näkemyksen.

Siellä täällä koko maassa tavataan tällä hetkellä enteroviruksen ikävää muotoa D68, joka on vienyt erityisesti astmaa sairastaneita (lapsia) sairaalahoitoon. Sairauden laadusta olisi hyvä saada tieto, nyt kun se vähitellen näyttää tarttuneen eteenpäin ja lapsistakin jo kuuluu vaimeaa niiskutusta.

Samaan aikaan, kun puoliso tänään katsotuttaa hengitysteitään, viemme suuren lääkärikeskuksen toisessa päässä tarkistettavaksi teiniintyvän nilkan. Se kipeytyi viime viikolla ja äityi viikonloppuna sen verran ikäväksi, ettei jalalla ollut tänään asiaa kouluun. Toivottavasti jalka on lähinnä rasittunut: tyttöhän on jumpannut ja venytellyt jotakuinkin tauotta  siitä saakka, kun keksi innostuneensa cheerleaderöinnistä.

Ja jottei kahta kolmannetta, itsekin valmistaudun huomenna tehtävään pieneen toimenpiteeseen enkä näin viikon lääkkeittä kuljettuani enää ole aivan se notkein taikka kivuttomin tinasotamies.

Puolison kantava yskä on herättänyt kanssakulkijoissa havaittavia reaktioita nyt, kun koko maassa ollaan hiukan varpaillaan ebolan vuoksi. Oli toki alun alkaenkin vain ajan kysymys, koska virus tähän suureen maahan saapuu. Levollisia olemme toistaiseksi, semminkin kun Dallas on meistä vielä matkan päässä. Tämän tapauksen hoidossa tapahtuneista kömmähdyksistä soisi kyllä opittavan ja ennen kaikkea tapauksen tulisi kaikkialla avata silmiä avuntarpeelle läntisessä Afrikassa.

Jossakin uutisessa pelättiin virusmatkailun nostavan päätään. Maansa tasokkaasta terveydenhuollosta tietoiset ja ylpeät amerikkalaiset pelkäävät, että useat sairastuneet tietoisesti hakeutuisivat maahan hyvää hoitoa saadakseen.

Ja kieltämättä, kulttuurista lisäväriä näihin arkisiin haasteisiimme tuo ehkä ainoastaan hyvä sairasvakuutus, joka  tällä hetkellä takaa meille nopean ja osaavan, tasoltaan Suomessa yksityiseen työterveyshuoltoon verrattavissa olevan palvelun lähellä kotia. Teiniintyvää on tänäänkin vastassa lasten omalääkäri. Hän erityisesti on jo käynyt koko perheelle tutuksi. Tuntuu lohdulliselta tavata aina sama ihminen, jolle kaikkea ei tarvitse selittää alusta alkaen.

Flunssa ja muutkin vaivat tulevat, tietysti, huonoon aikaan. Soisin meidän olevan täydessä iskussa muutaman päivän päästä, kun saamme malttamattomasti odotettuja läheisiä ihmisiä kylään Suomesta. Ja tulee sieltä kuulemma vähän salmiakkia ja xylitolia myös, niitäkin odotetaan innolla. :)