Etappeja

Luomutomaatteja paperipussissa.

Sunnuntaina puoliso työnsi minulle setelin käteen ja komensi ostamaan tomaatteja. Olimme Campbellissa Farmer´s Marketilla.

Teiniintyvä vinkui. Market on pystytetty sunnuntaisin suljetulle tien pätkälle. Aurinko paistaa ja asvaltti kertaa lämmön, vaikkei päivä muutoin tuskastuttavan kuuma olisikaan. Kouluuntuva ja Pikkuinen pitivät hauskaa. Joku katusoittajista soitti kappaletta "Happy" ja pienet pyörivät jonkun aurinkovarjon ympärillä kiljahdellen vuoronperään "happy!" Joku setä pysähtyi kommentoimaan heille englanniksi, että tytöillä tuntui olevan hauskaa.

Minusta tunnelma Marketilla on ihana. On lämmintä, aurinkoa, hyvää musiikkia, rentoja ihmisiä, puhdasta ja lähellä tuotettua ruokaa. Kiusoittelin loppuostostelun ajan nyrpeää teiniintyvää heiluttelemalla välillä käsiäni sekopäätyyliin pään vieressä ja kiljahtelemalla arvaamattomasti "happyyyy!" Tyttöä alkoi lopulta hymyilyttää maailman noloin äiti.

Tomaattikojussa oli tarjolla vaikka mitä. En tunnistanut vihreitä enkä keltaisia tomaatteja ja peruspunaiset eivät olleet ihan parhaimmillaan. Ostin sitten tuollaisia raidallisia, jotka näkyvät kuvassa. Kulutin ensimmäiset dollarini. Puoliso kysyi tomaattien hintaa, kun toin paperipussin koriin. Tunnustin, etten ollut vilkaissutkaan. Puoliso kokeili pussin painoa ja kertoi, kuinka monta paunaa siinä on ja laski hinnan, kun kerroin, paljonko maksoin. Puoliso on siis jo elävä paunavaaka.

Osa teiniintyvän nyrpeilystä selittyi väsymyksellä. Olimme päättäneet jo viikolla, että jet lagistä nyt jo selvittyämme oli aika road tripille. Ehdotin rantareissua ja puoliso äänesti ehdotuksen kumoon päättämällä, että menemme tapaamaan sukulaisia pohjoisempaan. Täällä taitaa olla vielä vähän sellainen pistäytymiskulttuuri, joka Suomesta on kännyköiden myötä kuollut. Puoliso siis soitti sukulaisille vasta lauantai-aamuna ja kertoi, että olisimme tänään liikkeellä siellä päin.

Puhelun aikana selvisi, että sukulaiset juhlivat lauantai-iltana puolison serkkutyttöjen valmistujaisia ja meidät kutsuttiin juhliin.

Oli todella kivaa olla mukana ja todella epätodellista myös. Puoliso laittoi minut ajamaan sinne päin. Kuvat ovat nyt taas kadonneet puhelimesta, mutta liikenne oli vilkas sekä mennessä että alkuyöstä takaisin ajettaessa. Suomessa se olisi ollut juhannusruuhka, täällä vain kohtuullisen hyvin soljuvaa viikonloppuliikennettä.

Puoliso onneksi ajoi takaisinpäin, kun seikkailimme jossakin Berkeleyn laitamilla hankkimassa autoon etanolia pelkän navigaattorin varassa. Huitaisimme ohitse muutamasta liittymästä ja palailimme seuraavista. Pienet alkoivat painua takapenkillä uneen, mutta teiniintyvä taisteli urheasti pysyäkseen hereillä, koska "kaikki oli niin mahtavaa eikä hän halunnut menettää mitään".

Päivällä ennen juhlaa käväisimme suht. läheisessä JCPenneysissä säästämässä rahaa ja hankkimassa kaikille jotain juhlallisempaa päälle laitettavaa. Kuitin mukaan kulutimme noin sata dollaria ja säästimme alennuksien ja kuponkien ansiosta sataviisikymmentä. Siis kuin olisi käynyt laittamassa rahaa pankkiin!

Teiniintyvä löysi sen osastonsa suunnilleen ainoan mekon, joka ei ollut missään alennuksessa. Mutta jestas, että se olikin nätti, valkoinen sievä pitsimekko. Ja koska se oli niin ihana, eikä siitäkään kupongin jälkeen maksettu kuin suomalaisen t-paidan hinta, teiniintyvä mekkonsa tietysti sai.

Juhlissa kaikki olivat hurjan ystävällisiä ja mekin koetimme ylittää suomalaisuutemme sosiaalisuudessa. Kehuimme puolison kanssa teiniintyvää kilvan, kun tämä oma-aloitteisesti tuli perässämme tervehtimään puolison sukulaisen vaimoa. Kouluuntuva nappasi jossakin kohdassa minun puhelimeni kamerakseen ja kulki ympäri juhlatilaa napsimassa toista sataa kuvaa. Niissä ihmiset vilkuttelevat tytölle iloisesti ja ilveilevät kameran edessä hyväntuulisesti.

Uusi viikko uusine seikkailuineen on alkamassa. Tänään puoliso lähetettiin töihin ystävän polkupyörällä (joka on palautettava tällä viikolla, meillä on siis pyöräkaupoille meno edessä) ja me tyttöjen kanssa lähdemme lounaan jälkeen keskenämme Mountain View´hun. Suunnittelin varaavani vartin matkaan aikaa noin tunnin, jotta varaudumme liikenteeseen - ja ehdimme eksyä riittävän monta kertaa.