The good with the bad

Joku kysyi minulta, miltä nyt tuntuu. En tunne olevani sellaisessa maalissa, että osaisin siihen vastata. Ja miltä arki nyt yleensäkään tuntuu, sillä arkeenhan me tänne heti tulimme.

Lapset ovat vuoroin ihastuksissaan ja vuoroin kaipaavat Suomeen. Odotimme, että olisi jokin kuherruskuukausi, jonka aikana kaikki on vain ihanaa. Joko sitä ei ole tai seuraavassa vaiheessa ihanuus loppuu kokonaan.

You have to take the good with the bad.

Näin kesällä on aika upeaa, että joka päivä on lämmin ja joka päivä paistaa aurinko. Sateen todennäköisyys on joka päivä 0 %. On ihanaa, että voi pitää pääasiassa mekkoja, shortseja ja t-paitoja, käydä uimassa melkein aina kuin siltä tuntuu, kuivattaa pyykit päivässä parvekkeella.

Toisaalta lämmintä on välillä ihan liikaakin ja lämpimämmäksi kai vain menee. Pitää muista vesipullo, aurinkorasva, hattu ja aurinkolasit. Pitää muistaa keskipäivän aurinko, jonka aikana on parempi olla sisällä. Välillä tarvitaan ilmastointia aivan oikeasti.

Lämpöön kyllä myös tottuu. Tänään ennuste oli vain 67 F (n. 19-20 C) ja meillä oli aamupäivällä niin kylmä, että tarvitsimme farkkuja ja huppareita. Eilen oli 72 F ja teiniintyvä sanoi, että on liian kylmä uida. Ilmoitin jo puolisolle, että talveksi on ehkä tarve muuttaa jonnekin lämpimään. ;)

Veden käyttöä säännöstellään täällä (hyvin lievästi) kuivuuden takia. Jos ilmastonmuutos joskus etenee siihen pisteeseen, että täällä on hankaluuksia sekä veden riittävyyden että energiansaannin kanssa, olot voivat olla tosi tukalat kuumina kesäkuukausina.

Paikalliset tosin pukeutuvat edelleen varsin läpimpästi - viikonloppuna näin kaupassa tytön toppatakissa. Se toki voi olla vain varautumista kauppojen erittäin tehokkaaseen ilmastointiin. Periamerikkalaiset kertovat myös kesätarinoita Arizonasta ja Texasista. Niissä tarinoissa kuumaa on 120 F eikä kukaan käytännössä aavikolla elävä lapsi ehdi vuoden ikäiseksi, ennen kuin oppii uimaan, tietysti altaassa.

On upeaa, että saatavilla on paljon hyvää, edullista, mahdollisimman puhdasta luomu(kasvis)ruokaa. Farmer's market on ihana yhteisöllinenkin tapahtuma, jossa meidät opitaan vähitellen tunnistamaan ja jossa joka kerta ventovieraatkin juttelevat ystävällisesti.

Toisaalta esimerkiksi hanavettä ei voi juoda tai käyttää keitettynäkään. Äsken kävin vastaanottamassa vesilähetyksen. Meille tuotiin vuorilta viisi gallonaa lähdevettä. Sen kanssa tulee vielä oma show'nsa, ennen kuin se on pikkupulloissa ja kylmässä tai jotenkin käyttöönotettavissa. Lasipullot ovat suuria ja raskaita. Mutta sellaista siis toimitetaan kohtuullisesta maksusta kotiovelle ja siinä ohella jutustellaan ystävällisesti.

On ihanaa, että monet asiat on tehty niin helpoiksi. Luomusalaatin raaka-aineet saa kaupasta yhdessä paketissa, valmiiksi pilkottuina, kulhoa vailla. Toisaalta saman paketin jätettä on lähes mahdotonta kierrättää. Koko jätehuolto tuntuu olevan aivan lapsenkengissä.

Etenkin kevään työteliään rutistuksen jälkeen on mahtavaa herätä kiireettömään aamuun ja tietää, että koko päivä on avoinna. Voidaan uida, puistoilla, herkutella jätskillä (maidottomia vaihtoehtoja on runsaasti), leikkiä, piirrellä, kirjoittaa. Minulla on ihan oikeasti aikaa istua parvekkeella nyppimässä kukkia basilikasta ja varkaita tomaatinvarresta.

Toisaalta, kun puoliso on töissä eikä minulla ole autoa, minnekään kauemmas ei kotikulmilta ole asiaa. En ole vielä käyttänyt dollariakaan itse (puolison lompakosta / kortilta tietysti useampiakin) enkä toki ensimmäistäkään myöskään ansainnut. Puoliksi vitsaillen pohdimme talousrahapurkin hankkimista.

Minulla on aikaa olla lasten kanssa. Lapsilla on aikaa olla toistensa kanssa. Välillä käymme rojaalisti toistemme hermoille. Lapset eivät vieläkään pääse kulmakunnan touhuihin mukaan, vaan pyörivät keskenään. Siihen on tosin jo tälle viikolle kehitelty ratkaisuyrityksiä, joista myöhemmin lisää.

On oikeasti aika vapauttavaa, kun voi olla mitä on ilman ympäristön oletuksia. Toisaalta näin suuri vapaus tietysti edellyttää myös suurta yksinäisyyttä. Naapuruston aikuisten kanssa ainekset tuttavuuden tekoon taisivat karahtaa viimeistään siihen, että rouva näyttäytyi altaalla uimapuvussa. Oman kulttuuritaustansa vuoksi heistä monet taitavat sitä paheksua - tai niin koin, kun hellemekon heitettyäni naapureiden lapset haettiin parvekkeilta ja ovet paukautettiin kiinni.

Varsinaiseen rasismiin täällä ei tietenkään ole mahdollisuutta, etnisten taustojen kirjavuus on sääntö eikä poikkeus. Juuri tässä gated communityssä me kuitenkin olemme se vähemmistö, jonka lapset voivat arvella toisenlaisen ihonvärinsä vaikuttavan muiden asenteisiin. Tai siltä se juuri nyt tuntuu.

On ihanaa tulla tänne kesällä. Toisaalta jos olisimme tulleet sellaiseen aikaan, jona lapset olisivat suoraan sujahtaneet koulun ja päivähoidon lapsiryhmiin, se olisi ollut heille helpompaa. Kesäkurssit ja muut suunnitelmat toivottavasti aikanaan helpottavat tätä tilannetta.

Eilen amerikkalaiset viettivät isänpäivää. Me emme oikein vielä ehtineet hypätä siihen mukaan. Lapset kyllä piirsivät kortit, kun kuulivat asiasta. Puoliso halasi tyttöjä ja sanoi, että hän on lahjansa saanut, kun perhe on hänen luonaan. Se onkin kaiken syy, että olisimme yhdessä.