Tämän kupletin juoni tiivistettynä:

näkökulmasta riippuen
joko suomenamerikkalainen
tai amerikansuomalainen mies,
suomalainen vaimo,
kolme tytärtä,
kalifornialainen löytökoira
ja vasta alkaneita seikkailuja
Yhdysvaltojen länsirannikolla.


torstai 5. kesäkuuta 2014

Tervetuloa Amerikkaan

Olemme perillä. Kukuimme hereillä jo aamukolmelta, vaikka nukkumaan päästessä väsytti niin, että tajunlähtö oli lähellä.

Matka sujui kokonaisuutena hyvin, vaikka olikin toki pitkä ja rasittava. Helsingistä lähtiessämme jakauduimme kahteen turvatarkistusjonoon tarkistusta nopeuttaaksemme. Puoliso juuttui omaan jonoonsa elektroniikkaa runsaasti sisältäneen käsimatkatavaralaukkunsa kanssa ja pääsi vielä ylläriarvonnan lisätaputteluun. Minä juutuin omaan jonooni, koska tarkastajasta oli epäilyttävää, että puolisoni meni jossain muualla. Laukkua availtiin.

Lennähdys Helsingistä Lontooseen tuntui pikkuruiselta ja hujahti ohitse syödessä ja lasten mankuessa pelikonsoleitaan, jotka kyllä sitten ruoalle nyrpisteltyään saivat. Kolmelle meistä viidestä kannettiin eteen erikoisruokavaliota. Gluteenitonta ja maidotonta ei mitenkään ollut saatu yhdistettyä, vaikka esimerkiksi sen ison koneen kasvis-couscousin tekeminen muiden ruokalaatikoiden tapaan riisillä olisi varmaan ollut aika yksinkertaista. Minun ruokani oli siis maidoton vegan meal. Pikkunivelissä tuntuu.

Isoon koneeseen siirtyminen Lontoossa oli lapsista ilahduttavaa. Oma ruutu nenän edessä, lupa katsella niin monta lasten elokuvaa ja ohjelmaa kuin ehtii, tiheä mehu- ja kokistarjoilu... Tätä voisivat kuulemma tehdä enemmänkin.

Koneeseen pääseminen oli kuitenkin luku sinänsä. Vaihtoaikaa oli melko kireästi vain parisen tuntia ja kuinka ollakaan, juutuimme turvatarkistukseen. Lasten käsimatkatavarat olivat ok, mutta yksi "sweetie" yritti salakuljettaa kassissaan kolmen desilitran vetoista käsidesiä (joka oli siis päässyt Helsingistä eteenpäin!) ja toinen "darling" sai jälleen esitellä sen elektroniikkalaukkunsa. Sitten pikkuiselle iski pikkulantarve (kahdesti) ja vielä piti siirtyä kaukaiseen terminaaliin. Ehdittiin lopulta hienosti, päästiin koneeseen ensimmäisten joukossa lapsiperhesyistä ja istuttiin sitten vielä pitkään odottamassa joidenkuiden matkalaukkuja.

Nelisen tuntia ennen laskeutumisaikaa yritimme tainnuttaa lapsia unille. Pikkuinen ja teiniintyvä nukkuivat aika hyvät päiväunet, kouluuntuva torkahteli ja itkeskeli vuorotellen. Pieni, aina urhea matkaaja oli tosi uuvuksissa. Omat unet jäivät aikuisilta vähille.

Uupumus tosin unohtui, kun päästiin perille. Eka jännitys täällä oli passintarkistus. Olimme tässä vaiheessa jo käyttäneet lapsia taas pikkulan puolella koneen takavaiheilta päästyämme, joten olimme tarkistuksessa aivan viimeisten joukossa. Edellä vielä oli jokin keissi ja halli ehti todella tyhjentyä ennen omaa vuoroa. Tarkastaja tuntui kaipaavan taukoa, kun lopulta pääsimme tiskille.

Minulta otettiin sormenjäljet ja otettiin vielä uudestaan. Kysyttiin, koska aion palata. Pohdittiin, onko se 90 päivän aikarajassa. Sitten meillä olikin jo leimat paperissa ja tervetuloa Amerikkaan. Ei tarvittu paluulippua, siteitä Suomeen -papereita (jotka odottivat käännettyinä käsimatkatavaroissa) eikä keskustelua sivuhuoneessa. Kaikkia näitä odotimme. I-130-hakemuksesta (tilassa "pending") ei tullut puhetta.

Matkalaukkuja hakiessamme varmistuimme siitä, että omia laukkujamme olimme siellä Lontoossa odotelleet. Puolison ärtsynpinkkiä pakaasia päästiin kyselemään oversized luggage claimistä. Se oli tsekattu sisään Heathrow'lla, mutta jäänyt sinne. Ilmeisesti sähköhärpäkkeiden, piuhojen ja epämääräisen luontaistuotejauhopussin yhdistelmä johti ylimääräisiin turvatarkastuksiin.

Illalla keikuttiin sitkeästi valveilla kahdeksaan yhdeksään asti (paikallista aikaa). Kävimme ihastelemassa Sproutsia, isoa luontais- ja luomutuotteita myyvää markettia (tykkään!). Lapsille haettiin mäkkäriruokaa ja aikuisille sushia, koska kukaan ei jaksanut ryhtyä laittamaan ruokaa.

Tänään naisväki varmaankin suuntaa uima-altaalle, kun puoliso lähtee toimistolle. Ohjelmassa olisi myös lisää kaupassa käyntiä (tarvitaan mm. pyyhkeitä), pyykinpesua ja puolison "isäntäperheen" kauan odotettu tapaaminen. Niin ja se yksi matkalaukku ehkä lentää tänään San Fransiscoon ja pitäisi käydä noutamassa. Puolisoa harmittaa mm. shortsien puuttuminen. Päivän lämpötilaennuste on näin puolipilvisenä päivänä vain kolmenkymmenen celsiuksen hujakoilla. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti