Tämän kupletin juoni tiivistettynä:

näkökulmasta riippuen
joko suomenamerikkalainen
tai amerikansuomalainen mies,
suomalainen vaimo,
kolme tytärtä,
kalifornialainen löytökoira
ja vasta alkaneita seikkailuja
Yhdysvaltojen länsirannikolla.


lauantai 9. elokuuta 2014

Almost settled - tai ehkä jumissa?


Lähi-ihmiset kyselevät meiltä oikeutetusti, kuinka viisumikuviot nyt oikein menevät. Pyrin sitä tässä hiukan selittämään.

Tännehän lähdettiin ja saavuttiin kesäkuussa sillä ajatuksella, että naiset ja lapset lastataan syyskuun alussa takaisin Suomeen. Siellä odottavat lupaukset asuinpaikasta, koulupaikoista ja töistä. Aika pieneen kirurgiseen operaatioon, pienimmän hoitopaikka jne.

Tänne saavuttuamme meille on selvinnyt, että on mahdollista hakea olosuhteiden muutosta myös maassa ollen. Koska olemme tulleet viisumivapausohjelmalla, se on mahdollista perhesiteisiin perustuen - ei siis joka turistille. Olemme soutaneet ja huovanneet tämän asian kanssa. Viimeksi eilenhän ilmoitin puolisolle, että syyskuun lennot kyllä käytetään.

Kuitenkin terveydelliset perusteet puoltavat sitä, että laitamme tämän anomuksen. Kalifornian lämmin ja kuiva ilmasto on selvästi rauhoittanut reumasairauksieni oireiluja. Toisaalta sairaudet itsessään tuntuvat kuitenkin etenevän. Koska kevätkin oli jo niin vaikea, on syytä olettaa, etten Suomen ilmastossa pärjäisi, taivas yksin tietää kuinka kauan, lasten kanssa ilman puolisoa.

Hakemus voidaan hyväksyä. Se voidaan myös hylätä. Hyväksytystä hakemuksesta seuraa Green Card. Hylätystä voi käsittääkseni valittaa, mutta siitä voi seurata myös saatto rajalle. Suositeltava toimintatapa tämä ei ole. Ja eipä tuo aivan ilmaistakaan ole.

Päätimme, että koetamme runnoa hakemuksen kaikkine papereineen kasaan ensi viikolla ja yritämme saada sen lähetettyä vielä ennen kuin lasten koulu alkaa. Siihen ensimmäiseen kouluunhan lapsia ilmoitettiin kertoen, että he sitten käyvät välillä Suomessa. Mutta nyt voi olla, että me jäämme joksikin aikaa.

Samaan yhteyteen voisi liittää hakemukset, jotka nyt väljästi suomennan väliaikaiseksi työluvaksi sekä poistumis- ja paluuluvaksi. Pohdimme, että jätämme nämä toistaiseksi tekemättä, sillä niitä voi laittaa perään myöhemminkin.

Mikään taho ei kuitenkaan tunnu tietävän, missä olosuhdemuutoshakemus käsitellään ja kuinka kauan se kestää. Nettitiedot sanovat käsittelyajaksi lyhimmillään neljä kuukautta ja pisimmillään neljä vuotta. Luotettavimmaksi arvioimamme taho ilmoittaa yhtätoista kuukautta, mutta se on yhden toimiston tahti ja paperi voi mennä jonnekin muuallekin.

Mutta jos käsittelyaika on korkeintaan vuoden, siinä ajassa minä en ole vielä muutenkaan ehtinyt saada kredittejäni kuntoon, jotta voisin työskennellä.

Maasta poistumiseen ja paluuseen liittyvä juttu on kinkkisempi. Jos maasta lähtee ilman lupaa sinä aikana, kun olosuhdehakemuksen käsittely on kesken, hakemus katsotaan automaattisesti hylätyksi. Jos maasta lähtee poistumis- ja paluuluvan kanssa, takaisin saattaa päästä - mutta varmaa se ei ole.

Poistumis- ja paluulupa on jonkun lähteen mukaan voimassa vuoden. Mitä sillä tekee, jos varsinainen hakemus käsitellään neljässä kuukaudessa? Jos siinä menee vuosi, jälkeenpäin laitettu poistumis- ja paluulupa saattaa mennä läpi parissa kuukaudessa. Kesälomalle voisi siis ehkä silti lähteä, toki pienellä riskillä. Jonkinlainen pika-pika-hätäpaperikin on olemassa, jos Suomen päässä sattuisi jotakin yllättävää.

Riskejä tässä kuviossa toki on. En neuvo enkä suosittele ketään toimimaan tässä kuvaamani mukaan, vaikka se meille ehkä nyt tässä kohden sopii. Se, että päätös toimintatavasta on tehty, tuntuu tavallaan rauhoittavalta. Jos eloa riittää, ainakin jokunen kuukausi ollaan juuri tässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti