Koulu alkaa

Lasten koulu alkoi maanantaina.

Aamulla saatoimme luokkiinsa molemmat. Onneksi puoliso tuli mukaan ja saattoi teiniintyvän - en päässyt hänen luokkaansa kyynelehtimään.

Olen iloinen, että koulu alkoi. Olin aika lailla huolissani, kun se alkoi. Onneksi huoli oli turhaa: sekä ensimmäisenä että toisena päivänä olen hakenut iloisia lapsia, jotka ovat innoissaan uusista kavereistaan, luokistaan ja opettajistaan. Molemmat ovat saaneet ruokaa ja pärjänneet koko päivän ympäristössä, joka meistä aikuisista tuntuu vaikealta hahmottaa. Opettajat antavat pehmeän laskun kouluvuoteen eikä kotona ole vielä näkynyt juuri läksyjäkään.

Ne, mitä on tullut, ovat olleet sitäkin hämmentävämpiä. Teiniintyvän läksypapereissa puhutaan luku- ja laskuohjelmista sen tarkemmin kertomatta, missä ne ovat tai miten niitä käytetään. Kirjoitimme opettajalle kohteliaan viestin, jossa muistutimme häntä siitä, ettemme tajua mistään mitään ja arvostaisimme kovasti pientä opastusta.

Se, etten hahmota, kuinka koulu toimii, tuntuu minusta erityisen vaikealta. Tämä instituutio on minun. Olen opettaja. Enkä silti yhtään tunne sääntöjä enkä tapoja. Koetan iltapäivisin kysyä lapsiltani oikeita kysymyksiä, mutta vastaukset ovat aivan sen varassa, mitä luokassa on selitetty ja mitä he puutteellisella kielitaidollaan ovat ymmärtäneet.

Käytännön ohjeita saadaksemme olemme lueskelleet tarkkaan koulun kotisivuja, mutta niiden antamaan tietoon pitää suhtautua suodattaen: se, mikä paperilla julistetaan todeksi, ei käytännössä välttämättä ole tapa, jolla toimitaan.

Ilmoitin jo puolisolle, että laitan tässä kohden kulttuurisen torjunnan pystyyn. En edes yritä ymmärtää. Vien vain luottavaisena lapseni tähän laitokseen aamuisin ja haen iltapäivisin.

Tänään olin onneksi aamulla aavistanut varautua siihen, ettei lapsia tänään ehkä enää haeta mistä sattuu. Ensimmäisenä päivänä haahuilin ekan luokan ovella, kuten kymmenet muutkin vanhemmat (eka luokka on todella suuri, oppilaita taitaa olla 31!) ja opettaja johdatti meidät parijononsa perällä suuren puun juurelle, jossa lapset vasta luovutettiin. Ja niinpä olikin, ettei suuren puun luona olevia sinisiä viivoja enää tänään saanut ylittää. Rehtori kävi hakemassa pois aikuiset, jotka uskalsivat astua niiden ylitse koulun pihalle.

Vielä en kuitenkaan nähnyt sitä kotisivuilla kuvattua hakuhärdelliä, jossa autot pysähtyvät muutamiksi sekunneiksi, lapsi astuu sisään ja auto ajaa pois - tai auto jatkaa korttelin kiertämistä, kunnes lapsi on valmis astumaan kyytiin. Pysähtyä ei saa eikä autoa jättää. Ihan heti en sitä haluakaan kokea. Haen lapset mieluusti kokonaan jalan tai jätän auton vähän kauemmas.

Härdellin sijaan näin varjoisille penkeille mukavasti asettuneita aikuisia, jotka rupattelivat iloisesti keskenään. Teiniintyvän luokkakaverin äiti tuli juttelemaan minullekin. Tämä äiti, joka itsekin on eurooppalaista juurta, oli jo maanantai-aamuna huomannut teiniintyvän pelokkaan olemuksen luokan edustalla ja pyytänyt omaa tytärtään juttelemaan teiniintyvän kanssa. Sattumalta opettaja oli istumajärjestyksessään laittanut nämä kaksi lasta vierekkäin ja niinpä teiniintyvällä on nyt sekä uusi kaveri että ensimmäiset leikkitreffit myöhemmin viikolla.

Luokkakaverin äidin ystävällisyys liikuttaa minua. Päivästä toiseen edetessämme ymmärrän yhä selvemmin, että tämä kolkka Amerikkaa vastaa ennakkokäsityksiäni hyvin huonosti, jos ollenkaan.

Hanhet laiduntavat lasten koulun viereisellä nurmikentällä. En ole aivan varma, mitä viheriöllä tehdään. Se on nimittäin pohjaltaan varsin epätasainen. Maastojuoksuharjoittelua?

Koulu viheriön laidalta katsottuna. Edessä näkyvä parkkipaikka on varattu henkilökunnan käyttöön, siihen ei vanhemmilla ole tullessa eikä mennessä mitään asiaa. Kuvan keskellä näkyvän katoksen alla on penkkejä, joilla odotella lapsiaan koulusta.

Katoksen alla odottamassa kouluuntuvaa. Kouluuntuva pääsee ensin, klo 2.10 p.m. ja teiniintyvä 25 minuuttia myöhemmin. Väliajan saa onneksi näköjään viettää koulun alueella. Keskiviikkoisin molemmilla on minimum day, jolloin koulu päättyy samaan aikaan jo klo 1.20 p.m. Molempien lasten koulu alkaa joka aamu klo 8.15.

Lukujärjestys on tällaisena hyvin selkeä, enkä oikeastaan ollenkaan kaipaa tässä kohden suomalaista sekavaa rytmittömyyttä. Toisaalta päivät ovat etenkin ekan luokan aloittaneelle melko pitkiä. Selvästi lasta iltapäivisin väsyttää eikä ylimääräiselle ohjelmalle ole tarvetta!

Sininen viiva, jonka ylitse ei vanhemmilla ole asiaa.