Pistäytyminen San Franciscossa

Puolisolla oli asiaa San Franciscoon, joten päätimme viettää retkipäivän. Valitsimme tällä kerralla seikkailuvälineeksi junan. Nopeammalla junalla menimme perille noin tunnissa. Takaisin palattiin pienemmilläkin asemilla pysähtelevällä junalla ja matka taittui noin 1,5 tunnissa. Arvelimme matkan sujuvan näin mahdollisesti nopeammin ja varmasti stressittömämmin kuin autolla. Moottoriteiden ruuhkista ei täällä viikonloppuisinkaan ikinä tiedä. Jos jotain sattuu, liikenne voi olla jumissa tai hidasta pitkän aikaa.

Juna oli minusta miellyttävä yllätys. Se oli nopea, siisti ja hiljainen.

Perillä alkoi äkkiä tuntua siltä, että olimme tulleet maaseudulta kaupunkiin. Muutamankin talon edessä sai katon nähdäkseen katsoa niin korkealle kuin niska taittui.

Nappasin kuvan yhdestä palohälyttimestä, näitä seisoi useammissa kadunkulmissa.

Suuntasimme Pier 39:n turistialueelle. Kävimme ensin vieressä syömässä pannukakkuja ja toista aamiaista. Ruoka oli hyvää, palvelu hidasta ja mahdollisesti jostain muusta syystä, mutta joka tapauksessa kolmella perheestä on tänään enemmän tai vähemmän huono olo.

Pier 39:n historia, josta koetin puolisolta turhaan kysellä, selvisi paikan päällä. Historiaa esitelleen kyltin mukaan satama-alue on aikoinaan toiminut sellaisten laivojen purkupaikkana, jotka ovat kuljettaneet lastinsa irtotavarana konttien sijaan. Lastien purkuun on kulunut 3-4 päivää. Kun kaikessa alettiin siirtyä konttikuljetuksiin, Pier 39:lle ei enää ollut tarvetta. Alueesta rakennettiin menestyksellisesti turistinähtävyys.

Viehättävä siitä tulikin.

Ensimmäisen turistimyymälän urhoollisesti käytyämme päätimme kävellä alueen halki rannan kautta. Tällä tavoin arvelimme säästyvämme muutamassa muussa rihkamakaupassa poikkeamiselta. :) Olimme ihastuksissamme, kun yhtäkkiä huomasimme merileijonan, joka upeasti hypähti vedestä laiturille.

Seuraava merileijona tavattiin kaksikerroksisessa karusellissa. Pääsin mukaan pyörimään tyttöjen kanssa, sillä puolisolle tulee näissä huvituksissa varsin nopeasti seinä vastaan. Ylemmässä kerroksessa ei lapsille valitettavasti ollut tilaa, mutta alakerta kävi ihan yhtä hyvin ja kun karusellieläimet vielä liikkuivat omassa tangossaan ylös ja alas, ilmoitti Pikkuinen ajelun jälkeen tohkeissaan päivän olevan paras ikinä.

Rannalta näkyi Alcatrazin vankilasaari. Jos olisimme heti saavuttuamme ostaneet liput, olisimme voineet päästä sinne kiertokäynnille ja kokeilemaan, miltä sellielämä täällä muinoin tuntui. Tällä kerralla meillä ei puolison hoidettavien asioiden vuoksi ollut tähän aikaa. Poislähtiessämme kyltit kertoivat kiertokäynnit tältä päivältä loppuunmyydyiksi.

Kun kävelimme alueen toiselle puolelle, löysimme merileijonien oikean hengauspaikan. Horisontissa takana näkyy Golden Gate -silta.

Ja tässä vielä Golden Gate zoomattuna.

Kuten vedestä näkee, päivä oli jonkin verran tuulinen ja mekin juoksentelimme hattujemme perässä useamman kerran. San Franciscossa kuuleman mukaan tuulee aina ja on selvästi viileämpää kuin lähialueilla. Olimme taas varustautuneet 65 F:n (noin 18 C) ennusteeseen farkuin ja hupparein. (Omassa laaksossa ennuste oli iltapäivälle 80 F eli 26-27 C.)  Ilokseni huomasin meidät vielä aika suomalaisiksi, sillä tovin kävelyn jälkeen lapsetkin halusivat heittää pitkähihaiset yltään. Kaduilla näkyi ihmisiä, joilla oli yllään villakangastakkeja ja toppaliivejä.

Sattumalta oli karkkipäiväkin. Täällä on yllättävän vähän missään myynnissä irtokarkkeja, joten tännehän piti mennä.

Tikkarien koko näkyy kuvassa huonosti. Alakorissa suurimmat olivat lähestulkoon lapsen pään kokoisia. :)

Kun lähdimme Pier 39:n alueelta, jonotimme puolisen tuntia ratikkaan, jota ei koskaan tullut. Vuoroja jäi välistä useampikin ja paahteessa seisoneesta jonosta kävivät saalistamassa asiakkaita niin limusiinikuskit kuin riksankuljettajatkin. Me päätimme jonkin aikaa odoteltuamme kävellä korttelin ja etsiä muita vaihtoehtoja. Päädyimme lähtiessään täysin tyhjään bussiin, joka kuljetti meidät kohti puolison määränpäätä Chinatownin läpi.

Kuvia en tohtinut Chinatownista ikkunan läpi napsia. Bussiin nousi sieltä tummaan nahkatakkiin sonnustautunut mies, joka jo tullessaan katsoi puolisoa pahasti. Hetken päästä mies jo kehottikin tätä siirtymään - minä ja pikkutytöt istuimme, puoliso ja teiniintyvä seisoivat lähellämme. Aloimme jo vähän odottaa jonkinlaista välikohtausta, kunnes mies yhtäkkiä aika ystävällisesti (vaikkakin edelleen hyvin kummisetämäiseen tyyliin) kommentoi niitä näitä puolison lapsille englanniksi selittämään asiaan. Aika helpottuneina oivalsimme, että nahkatakkimies oli vain omalaatuinen eikä ehkä ollenkaan uhkaava.

Kellokuva on juna-asemalta kilometrien kävelyn ja useiden bussimatkojen jälkeen. Junan lähtöä piti odotella kolmisen varttia, missä ajassa ehdimme hyvin tuhota evässipsit. Aseman ovet olivat lukossa, kunnes junaan pääsi ja sittenkin vartijat katsoivat, että poistujat kulkivat ensin ja junaan aikovat jonottivat siivosti.

Hyvä retkipäivä.