A little smackerel or something

Täytyy myöntää, että heräsin tähän luvattoman hitaasti.

Ensinnäkin lääkärintarkastuksen paperihan sanoi sen jo ihan selvästi: lapselle tarjotaan päivässä kolme ateriaa ja 2-3 välipalaa.

Me vähän hymyilimme sille. Ruokimme lapsiamme läpi kesän melko tarkkaan suomalaiseen tapaan: aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Jossain vaiheessa aikataulut vaikuttivat siihen, että iltapala alkoi tippua pois. Jos päivällisen laittamiseen hujahti loputtomasti aikaa, lapset saivat silloin tällöin välipalan jälkeen toisen välipalan. Nykyään meillä syödään päivällinen tyypillisesti kuuden, seitsemän aikaan.

Mutta ne välipalat.

Preschoolissa oleva Pikkuinen valisti meitä asiasta. Hän kummasteli sitä,  että preschoolissa ensin tarjotaan preschoolin oma lounas ja sitten lapset syövät lounaan lunch boxeistaan. Meitäkin se vähän kummastutti. Lääkäripaperin jo unohtaneina arvelimme, että preschool tarjoaa vähän jotakin siltä varalta, että kaikkien lasten lounas ei olisi kovin täyttävä tai terveellinen. Aivan alkuun Pikkuinen ei tiennyt, pitäisikö hänen syödä vai ei. Oliko tarjottu ruoka edes organic?

Olemme käyneet lasten kanssa monta keskustelua siitä, että meillä kotona pyritään tällä hetkellä syömään paljon kasvis- ja luomuruokaa ja juomaan toivoaksemme oikeasti puhdasta vuorivettä. Silti lapset saavat syödä preschool-ruokaa, kouluruokaa, puistosnackseja ja kaverin luona iltapäivällä tarjottuja välipaloja sekä juoda hanavettä silloin, kun ystävälliset ja tutut aikuiset näitä heille tarjoavat. Toivottavasti nämä keskustelut on nyt käyty kattavasti. On aika surkeaa, kun ekaluokkalainen miettii jälkikäteen, oliko ok juoda vettä janoonsa.

Kun koululaiset olivat kesäleirillä, en oikein tiennyt, olisiko heillä pitänyt olla ruokaa mukana. Ensimmäisenä päivänä pakkasin vähän jotain lunch boxiin kaiken varalta. Teiniintyvä kanniskeli boxia mukanaan koko päivän, mutta mitään sieltä ei syöty. Jo kolmas vihje oli se, että lapsille tarjottiin leirillä joka päivä jotain hyvää, josta iloiten kertoivat: jätskiä kaiken maailman päällysteillä, keksejä ja hedelmiä, hassuihin muotoihin leikattuja paahtoleipiä.

Olisi ihan oikeasti pitänyt tietää jo ennen kuin ekaluokkalainen ensimmäisen koulupäivän jälkeen kertoi, että koulussa syödään kahteen kertaan. Mutta minä en vielä silloinkaan yhdistänyt pisteitä toisiinsa. Selitin lapselle parent handbookin lounasrytmin: että ensin syövät ne, jotka syövät lounasbokseistaan ja kun he leikkivät, syövät ne, jotka syövät kouluruokaa ja jotka leikkivät sillä aikaa, kun ne toiset söivät. Mikäs kumman toinen ruokailu siellä voisi olla?

Lopulta törmäsin toiseen amerikansuomalaiseen blogiin lounasruokavihjeitä etsiessäni. Ja havahduin kyselemään toisilta paikallisilta suomalaisäideiltä, miten tämä asia oikein menee. Ja sain sitten vielä eilen opettajalta lapun, jossa selkeästi sanottiin: "Pitäkää huolta siitä, että lapsellanne on välipala mukana klo 10 välitunnille." Silloin olin kyllä pakannut sen jo kahdesti, eikä lappu ollut vain meille vaan koko luokalle.

Maassa maan tavalla. Eikä lapsia yhtään haittaa se, että päivään tulee lisää välipaloja - se kun on heidän lempiateriansa joka tapauksessa. Jonkinmoinen juttu on pitää omassa hallinnassa olevat välipalat terveellisinä. Hedelmiä ja leipää, juu, mutta kun päivässä voi olla lämpöä aika lailla, kaupassa pakattu patukka tuntuu kuitenkin paremmalta ajatukselta. Snacksit ovat täällä kova bisnes.

Välipalan terveellisyys on minusta olennaista semminkin, kun koululounas on juuri sellainen, kuin maineensa kertoo: nugetteja, pitsaa, hampurilaisia... On siellä myös kanaa ja riisiä jne., mutta kuka lapsi ottaa kanaa ja riisiä, jos voi valita myös hodarin?

Toistaiseksi silti taistelen urheaa taistelua sen puolesta, että lapset söisivät lounaan koulussa. En vain halua joka aamu herätä aikaisin pakkaamaan lunch boxeja (kun meidän kokoisessa perheessä aamuhässäkkää riittää ilmankin) ja iltaisin pestä niitä samoja boxeja (niitä ei voi laittaa koneeseen ilman, että hello kittyt kuluvat pinnoista - eikä meidän astianpesukoneemme muutenkaan ole kuin meluisa vitsi. Siitä enemmän ehkä toiste.) Luullakseni siihen pakkausrumbaan ennemmin tai myöhemmin kuitenkin päädytään. Nautitaan siis tästä tilanteesta. Ja syödään sillä välin vähän jotain pientä.