Lomanen San Diegossa - ensimmäinen päivä

Syyskuun ensimmäinen päivä oli täällä lomapäivä, Labor Day. Pyysimme lapsille vapaata koulusta myös perjantain ja vietimme pitkän viikonlopun San Diegon tietämillä. Siellä oli paitsi lämmintä (iltapäivisin n. 32-33 C) myös paljon, paljon tekemistä lapsiperheelle. Kaikissa käymissämme kohteissa jouduimme lähtiessä toteamaan lapsille, että kaikkea ei tässäkään paikassa yhden päivän aikana kerkeä. Ja me emme siis tällä reissulla edes menneet siihen mikkihiiripuistoon.

Suunnitelma oli ajaa suurin osa matkasta I-5-nimistä reittiä, jota pitkin voi ajella rannikon suuntaisesti San Franciscosta Los Angelesiin ja ylikin. Menomatkalla emme vain koskaan I-5:lle päässeet. Sinne johtavalla tiellä oli jossain kohden kyltti, että edessä on ruohopalo ja odotettavissa on viivytyksiä. Myös kirsikkakojun myyjä varoitti puolisoa samasta. Todellisuudessa tie oli täysin poikki. Yllä kuva maastopalon paikalle kiitävistä paloautoista. Maasto paloi lukemamme mukaan molemmin puolin tietä ja vasta seuraavana aamuna netistä löytyi tietoja siitä, että palo oli sammutettu.

Me satuimme paikalle varsin pian sen jälkeen, kun kulku oli katkaistu. Päätimme tuota pikaa kääntyä ympäri ja etsiä vaihtoehtoisen reitin. Jo tuolloin autojono takanamme kiemurteli kilometrien mittaisena. Autoja ei kuitenkaan käännytetty, vaan joitakin tunteja myöhemmin paikalta pääsi kuulemma jatkamaan matkaa yhtä kaistaa pitkin.

Vaihtoehtoreitti tarkoitti meille koukkausta itään ja parin kolmen tunnin lisäystä ajomatkaan. Matkalla näkyi vielä kaksi muuta ruuhkaa, joista ensimmäinen johtui tietyöstä ja toinen onnettomuudesta. Olimme lopulta perillä majoituspaikassa Escondidossa joskus yön pieninä tunteina.

Hotellimme aamiainen osoittautui juuri niin kehnoksi kuin etukäteen netistä katsomamme käyttäjäarvostelut olivat varoittaneet. Tarjolla oli kahdenlaisia sokerihuurrettuja muroja, vehnäleipää ja vohveleita; kahvia, teetä ja mehua. Olin onneksi napannut jo kotoa mukaan paketin gluteenitonta leipää, sillä yhtään mitään syötäväähän tuossa ei minulle ollut. Ensimmäisenä aamuna kuitenkin nukuimme sen verran pitkään, että kävelimme jo siivotun aamiaistilan halki ja löysimme läheltä ihanan pienen Westside Cafen. Suosittelen!

Yön lyhyydestä huolimatta lapset lähtivät hyvän aamiaisen jälkeen yllättävän reippasti ensimmäiseen hauskanpitokohteeseen. San Diegoon suuntaavien kannattaa hiukan katsella, jos mahdollista, millaisella lipulla lähtee matkaan. Pääsylippuja voi toki ostaa paikan päällä jokaiselta lippuluukulta, mutta useammankinlaisia etukäteis- ja yhteislippuja on saatavilla ja ne käyvät useamman kohteen kävijän kukkarolle edullisemmiksi.

San Diegon eläintarha safareineen oli jälkeenpäin ajatellen matkamme parasta antia. Eläintarha oli kaunis ja siellä oli paljon nähtävää. Kävimme katsomassa myös lintuesityksen, jossa papukaijat, kotkat, sihteerilinnut ja villisiat (kyllä) tekivät meihin suuren vaikutuksen. Meidän lippumme salli safareista Afrikan. Se oli hieno. Kirahvit ja virtahevot näyttivät käyskentelevän laajalla alueellaan melko tyytyväisinä oloonsa.










Ihmisten viilennystä oli noin 93 Fahrenheitin (34 C) lämmössä ajateltu myös. Jokainen myyntikoju täytti maksutta asiakkaiden vesipullot ja lapsille oli vesileikkialue. Meidän lapsemme kastelivat siellä vaatteensa ja kenkänsä läpimäriksi kuin olisivat kylvyssä käyneet - ja hyvä olikin. Kuvassa näkyy katoksen reunaan asennettuja sumuttimia, joilla ihmisiä spreijattiin aina, kun he asettuivat jotakin jonottamaan. 

San Diegon eläintarhassa puhuttiin paljon luonnon monimuotoisuudesta ja suojelemisesta. Kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli siitä, että oli saanut viettää päivän kauniissa, hyvin hoidetussa, loppuun saakka ajatellussa ja vastuullisesti toimivassa paikassa.

Amerikanlippukuva otettiin hotelliinmenomatkalla omia hedelmiä myyvän maatilan portilta. Jos näet tämän matkallasi, pysähdy ja osta tästä paikasta appelsiineja ja appelsiinimehua. Ne appelsiinit ovat taivaallisia! Kuin silkki ja appelsiini olisi risteytetty! Puolison mielestä nautin näistä appelsiineista ehkä hiukan enemmän kuin ihmisen olisi terveellistä mistään ruoasta nauttia, mutta aivan todella - täältä saa appelsiineja, jotka ovat parempia kuin suklaa.

Olimme etukäteen suunnitelleet menevämme safarin jälkeen vielä uimaan. Waterpark sai kuitenkin jäädä odottamaan toista päivää, sen sijaan viilennyimme kaikki yhdessä hotellin uima-altaassa. Lapsista oli ratkiriemukasta riekkua vedessä yhdessä omien aikuisten kanssa. Tämä kerrottakoon erityisesti sille ystävälle, joka vastikään lähetti minulle artikkelin "huonoista äideistä", jotka lueskelevat altaan reunalla sen sijaan, että leikkisivät lastensa kanssa. ;)

Päivällisellä kävimme tutustumassa Chipotlen konseptiin, joka puolisolle oli toki jo tuttu. Lapset yllättivät taas, he söivät chilistä ruokaa varsin mielellään. Chipotlelle täytyy antaa tunnustusta myös keliaakikkojen huomioimisesta. Kun sanoin tahtovani gluteenittoman ruoan, yksi annostelijoista vaihtoi puhtaat hanskat käteensä ja ilmoitti hoitavansa koko annokseni (yleensä lautanen siirtyy henkilöltä toiselle, kunnes päätyy kassalle). Haluamani täytteen astia vaihdettiin kaiken varalta uuteen, koska edelliseen olisi voinut muiden asiakkaiden jäljiltä päätyä gluteenia muista ruoista. Myös puolisolta tiedusteltiin, kuinka tarkkana hänen lautasensa kanssa on oltava.

Jälkiruoka nautittiin viereisessä frozen yogurt -paikassa. Muutaman pöydän päässä kuulimme puhuttavan suomea. Vain suomalaiseen kohteliaisuuskoodiin kuuluu se, että kun me harvat maailmalla kulkevat kohtaamme, jätämme toisemme kauniisti rauhaan ja luikimme pakoon katsekontaktia välttäen. :)

Kaiken kaikkiaan ihana päivä. Uni tuli odottelematta.