Vaimo vaihtoon vain

Päällimmäinen tunne lienee tämä: en minä ymmärrä.

Ennen kuin laitoimme viimeisimmät viisumihakemukset, tarkistimme tietysti tarkkaan, mitä keväällä lähetetyille anomuksille kuuluu. Ne olivat samassa tilassa kuin alusta asti. Siis olivat tulleet, oli ilmoitettu tulleiksi, oli laitettu pinoon ja siinä pölyttyivät.

Nyt sitten muutama viikko uuden hakemuksen jälkeen olemme saaneet hyväksyttyinä takaisin molemmat minun paperini. Jostain syystä emme vielä lasten. Hyväksyttynä tuli ensin se, minkä piti olla nopeampi, mutta jota ei ehkä edes ollut olemassa (I-129F) ja kaksi päivää myöhemmin se, joka on hidas, mutta ei vaadi jatkotoimenpiteitä lainkaan niin paljon (I-130). Mutta ei, älkää ilosta hihkuko, tämä ei nyt ollut tässä.

Kaiken hankkimamme informaation mukaan luulimme valistuneina niin, että nämä paperit läimäistään nyt ihan tutkimatta ja päättämättä samaan kasaan sen uusimman (I-485) kanssa ja vain uusin juttu lopulta tulee uunista ulos. Miksi niitä sitten meille tähän väliin edes lähetellään...?

Nämä edelliset paperithan ovat valmiita vasta sikäli, kuin ne ensimmäisen kerran tässä maassa käsitellään. Hyväksytyt paperit voisi siis nyt työntää matkalaukkuun ja lähteä pariksi kuukaudeksi Suomeen selvittämään asiaa konsulaatin kanssa. Se kauan haikailtu haastattelu, lääkärintarkastus jne. Ja ei, älkää vieläkään siellä Pohjolassa hihkuko, ei sitä taideta niin nyt tehdä. Jäämme tänne kiltisti odottelemaan uusimman hakemuksen käsittelyä.

Sillä en missään tapauksessa suostu olemaan erossa puolisosta paria kuukautta.

Enkä varmasti lennä lasten kanssa yksin edestakaisin, laitata niitä Suomessa vieraaseen kouluun muutamaksi kuukaudeksi, asu sen aikaa sukulaisen (äidin?) nurkissa - ja palele. (Täälläkin on kyllä syksy tuloillaan, koskapa kookosöljy jähmettyy keittiössä. Aamuisin on hyytävät 15 C ja iltapäivällä joutuu välillä käyttämään farkkuja. Tänään oli kyllä iltapäivällä yllättävät 27 C eivätkä farkut tuntuneet hyvältä. Mutta se on siis tietysti aivan eri juttu kuin pipo-lapaset-ja-kevyttoppis-repertuaari. Jotkut tosin kertovat nähneensä paikallisilla kevyttoppiksia jo täälläkin.)

Ja maksaisivathan ne lentoliputkin taas jotain. Enkä oikeasti yhtään luota siihen, että asia sujuisi sutjakasti ja ongelmitta. Saatettaisiin vaikka lopulta jäädä palaamatta. En lainkaan enää ihmettele, miksi ihmiset ottavat lakimiehiä hoitamaan näitä sotkuja, joskin me olemme tainneet siitä lahjakkaasti hämmentää isomman puoleisen sopan. Pelkkään papereiden täyttelyyn ei asiantuntijaa mielestäni tarvita, mutta se, että suoriltaan tietäisi, kuinka kussakin tilanteessa jokin tuntematon sääntö sanoo.

Melkein luulen, ja myönnän tässä kohden auliisti kyynisyyteni, että maahanmuuttoviranomainenkin laskeskeli asian suunnilleen samoin kuin minä. Ihan veikkaisin, että uuden anomuksen tultua joku räknäsi yhteenlaskunsa oikein ja totesi, että tämä hakija arvioidaan sitten oikeasti tuon viimeisimmän paperin kanssa. Ne kaksi edellistä saatettiin kaivaa vikkelästi pinosta ja leimata sen enempiä kyselemättä - ja kas muuten, miten näppärästi ne samalla siloittivat käsittelyajan keskiarvotaulukkoa, aikojen venymisestä ja paukkumisestahan täällä ajoittain nostetaan keskisuuri haloo.

En tiedä, en oikeasti. Puoliso nyt on kuitenkin kysellyt jostakin ohjeistustoimistosta aikaa keskustelua varten ja ihme kyllä saanutkin sellaisen (keväällä niitä ei ollut sadan mailin säteellä saatavilla ainuttakaan). Tästä voitaneen sitten keskustella samalla (siis että onko esim. järkevää nyt laittaa tämä hyväksytty paperi liitteeksi viimeisimpään hakemukseen, se voisi nopeuttaa sen käsittelyä, ehkä?). Varsinainen keskustelunaihe oli kuitenkin se, että viimeisimmän hakemuksen maastapoistumislupapaperi tuli yhdeltä lapselta heti bumerangina takaisin. Siitä puuttui vahingossa allekirjoitus ja ilmeisesti se pitää siksi myös maksaa uudelleen, sillä jotain shekkiäkin saatekirjeessä kaipailtiin. (Shekki oli alunperin nätisti sen paperin vieressä niin kuin pitikin.)

Yksinkertaista - tämä ei ole kerrassaan miltään kohden. Puoliso kanniskeli näitä papereita ja uusimman anomuksen NOA-papereita (niitä, jotka kertovat hakemuksen vastaanotetuksi) työpaikan henkilöstohallintoon (jotta sairasvakuutus pysyy voimassa) ja sai useammaltakin ihmiseltä kuulla arvioita siitä, kuinka olisi ollut halvempaa, helpompaa ja hässäkättömämpää hankkia tältä mantereelta uusi vaimo ja uudet lapset sen sijaan, että niitä alkoi vanhasta maasta mukanaan raijata.

Puoliso kertoi luvanneensa kommentoijille välittää heidän ystävälliset terveisensä vaimon korviin. Joku oli kalveten rientänyt varmistamaan, että puoliso ymmärsi hänen puheensa leikinlaskuksi ja tuntui toivoneen, jotta vaimokin ymmärtäisi. Yhtä lailla vakavissani kaavailin puolisolle, jotta leivon suunsoittajille cupcaket. Liitän mukaan lapun, jossa lämpimästi tuesta kiittäen totean leivoksen immigrantti-vaimon kotona omin kätösin tekemäksi ja toivotan maukkaita kahvihetkiä ;) Ja höps, en kuitenkaan tule leiponeeksi.