Tälle päivälle ennusteet antoivat 60 % varmuuden kunnon sateelle. Niveleni tiesivät jo maanantaina kertoa sateen tulon täysin varmaksi. Yöllä heräsin pisaroiden ääniin.
Aamuvarhaisella naapuri oli lapsineen ulkona kävelemässä, kun vein koiran ulos. Tytär oli herättänyt isänsä kuin Suomessa lapset ensilumeen ja vaatinut päästä ulos. Kävin viisivuotiaan kanssa herttaisen keskustelun siitä, kuinka sade on Kalifornialle hyväksi.
Koira ei ollut samaa mieltä. Se vinkui ja hyppi ja kääntyili kohti kotia. Normaalista innokkaasta nuuskijasta ei näkynyt jälkeäkään. Pihalla tuli vastaan myös opossumi, joka ilmeisessä paniikissa juoksenteli karkuun luonnonmullistusta. Lopulta se puikahti talon alle. Ehkä sen koti on siellä?
Kouluun valmistautuminen oli yhtä kaaosta, kun lasten piti etsiä päälleen takitkin. Samaa kaaosta on lupa odottaa kodin ulkopuolella: teiniintyvän luokkakaverin äiti varoitteli jo viikkoja sitten liikenteestä ensimmäisen sateen jälkeen. Kuukausien pölyt ja roskat lähtevät veden mukana liikkeelle ja tekevät tiestä jäisen liukkaan. Talvi yllättää autoilijat vuosi vuoden jälkeen täälläkin ja peltiä kolisee.
Ennusteen mukaan sade loppuu aamupäivän aikana eikä ainakaan seuraavaan kymmeneen päivään ole odotettavissa uutta. Useamman vuoden kuivuuteen ei yksi sade paljoa tee, vaikka hyväksi onkin.
"Mentäiskö sisälle, please?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti