Vielä kuvia San Diegon lomaselta

Ruokailemassa tunnelmallisesti Sea Worldissa. Kävelimme alueen halki edestakaisin ennen kuin löysimme pitkän jonon, johon asettua ruokailemaan. Lapset olisivat löytäneet pitsaa ja nugetteja lyhyemmistäkin jonoista, mutta me aikuiset kaipasimme jotain parempaa. Koko lomasen jälkeen oli ihana palata takaisin oman jääkaapin luokse: sieltä on paljon helpompi löytää tuoreita kasviksia ja hedelmiä kuin matkan päältä.

Illat pimenevät melko varhain, kahdeksalta on pilkkopimeää. Hienot valot sopivat iltaan kauniisti. Miekkavalasesityksestä olikin tehty valo- ja poppishow. Valaista oli piippuhyllyltä käsin vaikea saada minkäänlaisia kuvia, mutta tuossa ne etualalla heiluvat ja samat kuvat ovat myös suurilla screeneillä.

Tämän verran pysähdyimme seuraavana aamuna Los Angelesiin.

Kaupunki Hollywood-kyltin katselutasanteelta päin. Kuvan etualalla näkyy varsin kuivan maaston halki kulkevia ulkoilureittejä. Niitä oli lisää myös takanamme kukkuloilla. Lämpötila oli jo aamupäivällä ainakin sen 30 C, mutta yllättävän monet olivat silti valinneet vapaapäivänsä viettotavaksi raskaat aavikkoulkoilun olosuhteet.

Kotimatkan alkuosa taittui vuoristomaisemien halki. Pitkiä nousuja ja pitkiä laskuja. Reitillä kulkee erittäin paljon rekkoja. Pisimmissä laskuissa oli rekoille varattu oma pysähtymisramppi hätätilanteita varten: jos jarrut pettäisivät pitkässä laskussa, kuljettaja voisi ohjata ajokkinsa skeittirampin muotoiseen rakennelmaan, joka pysäyttäisi rekan.

Vuoriston jälkeen maisema muuttui aavikkoiseksi tasangoksi. Paikka paikoin pölypalleroinen maa oli kovalla työllä ja tuontivedellä muokattu reheväksi viiniköynnösviljelmäksi. On helppoa kuvitella, kuinka järjettömästi siihen tarvitaan vettä.

Ja siksipä viljelijöillä onkin hätä. Tuontivettä riittää vielä, mutta se on kallista ja senkin käyttöä on ymmärtääkseni rajoitettu. Puoliso taisi vastikään referoida artikkelia, jossa varoitettiin tuontivedenkin ottoalueen muuttuvan lopulta suolavedeksi, sillä alueelta imetään nyt jo niin paljon, että kohta virtaus kääntyy (jos nyt muistan suunnilleen oikein).

Meille matka oli herättävä, vaikka tilanne on toki ollut tiedossa. Kerrostaloasunnossa vettä on kuitenkin vaikea säästää vettä, kun landlord ei siihen ryhdy: tarvittaisiin uudet pöntöt, suihkut ja kodinkoneet - tai ainakin jotain justeerausta vanhoihin. Niin kauan kuin ei ole pakko, kukaan ei tällaiseen ryhdy.

Nuo vuoret taitavat olla jo niitä, joita katselemme horisontissa joka päivä.
Ilta alkoi taas koittaa, kun lopulta lähestyimme kotia.