Tällä hetkellä listan kärjessä keikkuu viime viikolla hankittu keittiönjäsen.
Tämän lattialla seisovan korkean jäteastian kansi avautuu automaattisesti, kun sen päällä heilauttaa kättään (tai kun kävelee ohitse turhan läheltä). Kannen voi antaa joko sulkeutua itsestään aikaviiveen jälkeen - fiksusti se ei kuitenkaan lävähdä kiinni, jos käsi on välissä - tai, jos haluaa nopeamman toiminnon, voi painaa close-nappia.
En vielä ole keksinyt vedenpitäviä perusteluja sille, miksi tämä nappipatterisyöppö on ehdottoman tarpeellinen. Mutta tykkään siitä.
Tarvitsen samanlaisen! Listan nimittäin :) Oma asenne on taas viime päivät ollut niin ankea, että jotain täytyisi tehdä...
VastaaPoistaJa kyllä mä tuollaisen roskiksenkin oikeastaan tarvitsisin. Ostettiin viikonloppuna meille uusi roskis keittiöön - vanhaa eivät muuttomiehet pakanneet nimittäin matkaan lainkaan! Uusi on ihan soma ja hyvänkokoinen mutta hankala siitä, että sen kansi täytyy yhdellä kädellä nostaa, että saisi toisella kädellä laitettua roskat sisälle. Kun kaiken päivää kannattelee vauvaa toisella lanteella olisi tärkeää, että kaiken voisi tehdä yksikätisesti. Tai vielä parempaa, ihan ilman käsiä, niin kuin teillä.
Muistan vielä tuon yksikätisen vaiheen, kun vauva kulki lanteilla. Silloinhan tosiaan tuollaisesta automaattisesta kannesta olisi ihan oikeasti iloa! :)
VastaaPoistaLista on ollut yllättävän tehokas ankean mielen piristäjä, suosittelen kokeilemaan sitä. Mulle oli tärkeää oivaltaa, että kokisin kamalan ikäväksi asua tuhansien kilometrien päässä kahvilasta, joka myy vihreää jääteetä mangosorbetilla. Muun muassa. Hyviä pieniä asioita täytyy olla kaikkialla, eikö vain?
Niin totta. Ja oma asenne on lopulta se ratkaisevin tekijä asettumisessa ja viihtymisessä. Kun vaan jaksaisi katsoa elämää myönteisestä näkökulmasta eikä jumittua huonoihin puoliin! Tuo lista on ihan erinomainen idea ja samanlaista olen yrittänyt nyt laittaa alulle täällä.
PoistaPieniä ja isompiakin hyviä asioita löytyy varmasti kaikkialta. Eilen hikoilin pihalla koirien kanssa jonkun hetken 38 asteen lämmössä sokeuttavan kirkkaassa auringonpaisteessa ja mietin, että noinkohan minusta olisi pimenevään suomalaiseen syksyyn ja talveen? Kuumuus ottaa välillä päästä mutta onhan se ihanaakin.