Tämän kupletin juoni tiivistettynä:

näkökulmasta riippuen
joko suomenamerikkalainen
tai amerikansuomalainen mies,
suomalainen vaimo,
kolme tytärtä,
kalifornialainen löytökoira
ja vasta alkaneita seikkailuja
Yhdysvaltojen länsirannikolla.


perjantai 19. syyskuuta 2014

Kävelyillä


Kävelyillä koiran kanssa tulen kolunneeksi puskanvieriä, joita ei muuten tulisi katsahdettua kahdesti. Samalla näkee katuja, joita ei tavallisesti kävele. Luonnon ilmiötkin näkyvät silmiin helposti, kun intonuuskijaa pitää tuon tuosta pysähtyä odottelemaan.


Tämä kuva on kadulta tästä aivan läheltä. Kävelemme sinne suuren expresswayn viertä, toki turvallisesti aidan toisella puolella. Kun käännymme tälle kadulle, suuren tien meteli taianomaisesti lakkaa. Sen todellakin pitäisi vielä kuulua. Sen sijaan kuuluu linnunlaulua. Kaikkialla on kukkia ja komeita taloja, joiden hyvinhoidetuilla pihoilla pyörii henkilökuntaa huolehtimassa ruusujen leikkauksesta ja isäntäväen pienokaisista. Se on kuin toinen maailma. Ja katsokaa, kuinka suuria nuo marketan (?) kukatkin ovat!


Koiran edun vuoksi päiviin tulee hyviä hetkiä meille kaikille. Jotta poika tulisi ulkoilleeksi riittävästi, suuntasimme viikolla koululta lähipuistoon. Minä kiertelin lähipusikoita koiran kanssa hiljalleen ja suomalaislapseni leikkivät kuvassa näkyvän kuusen alla (ks. punaisen vaatteen pilkahdusta). Lämpöä oli lempeät 32 C.


Ensimmäisinä päivinä ihmettelin, missä oikein on se tila, johon koira mahtuu ulkoilemaan. Ne ovat nämä tienvieret. Teknisesti ne kuuluvat kullekin talolle ja jokaisen on huolehdittava tontinpätkästään kävelytien toisella puolen. Siksi muutaman metrin välein tienreunan materiaali vaihtuu. Joku tahtoo siihen hiekkaa, toinen nurmikkoa. Näkyy myös keinonurmea, kivikkoa ja tiili- tai hirsikatetta. 

Toisten pihoille en oikein tohdi koiraa laskea, mutta näillä tienvierillä se käsittääkseni saa nuuhkia ja tehdä tarpeensa, kunhan siivoan jäljet. Pidämme kaiken aikaa pussia mukana. 

Ongelma tulee sitten, kun pussi on täytetty. Julkisia roskiksia ei ole enkä aina tahtoisi kantaa pussia kotiin asti, etenkin jos olemme kauempana. Perjantai onkin hyvä päivä ulkoilla. Lähikaduilla on silloin roskiksentyhjennyspäivä ja potentiaalisia pönttöjä seisoo vieri vieressä. Odotan kyllä, että jonain päivänä joku tulee epäystävällisesti huomauttamaan siitä, että lainaan juuri tyhjennettyä / pian tyhjennettävää astiaa.


Eilen olisin viihtynyt ulkosalla vaikka kuinka pitkään. Päivä oli poikkeuksellisen pilvinen ja lähitienoilla kuulemma satoikin kunnolla ensi kertaa sitten maaliskuun. Meillä ei satanut, mutta pilvet saivat koko maailman tuntumaan hetken aikaa lempeämmältä.






1 kommentti:

  1. Eipä siellä tosiaan ole jätetty paljoa viheralueita koirien merkattaviksi. Ei ole aina täällä Suomessakaan, mutta omakotitaloalueet ovat onneksi yleensä pienempiä. Muutaman kerran olen itsekin joutunut lainaamaan jonkun kotiroskista ja miettinyt tuota samaa, että mitä siitä tuumataan. Ei ainakaan toistaiseksi kukaan ole huonoa tykännyt.

    VastaaPoista