Ihan tavallinen perjantai

Siskoni pyysi laittelemaan kuvia myös kodista ja sen lähistöltä. Päätin muokata pyyntöä hiukan ja kuvata yhden päivän arkea sieltä täältä. Monta hetkeä jäi kuvaamatta, kun ympärillä alkoi tapahtua - siis ihan tavallinen perjantai.

Herätyskello soi 7.01. Seitsemästä kahdeksaan hoputimme lapsia pukeisiin, pöytään ja pesuille. Arkiaamuisin haaveilen kotikoulusta aina siihen saakka, kunnes saan lapset koululla viivan yli.

Preschool-päivinä matka jatkuu koululta puolison työpaikalle ja sieltä preschoolille. Laakson yllä on vielä aamulla pilviä, menomatkalla ilmastointia käännetään varovasti lämmityksen suuntaan. Lapsilla on takit tai hupparit.

Yhdeksältä olin taas kotona. Hoidin kaikkea tärkeää, kuten uutistenluvun Ylen nettisivuilta ja blogimaailman tarkistelun. Tänään sain siivottuakin.

Oli tarpeenkin. Järjestelin aikuisten makuuhuoneesta viimein pois matkalaukkuja ja pahvilaatikoita, jotka ovat siellä muutosta asti lojuneet.

Yhdentoista jälkeen hain puolison kotiin lounaalle. Ehdimme kerrankin jutella ilman hentoja keskeyttäviä ääniä.

Vein puolison takaisin töihin samalla, kun lähdin hakemaan pientä preschoolista. Vähän ennen yhtä pilvet olivat jo jonkin aikaa sitten antaneet periksi ja ilmastointia sai vääntää niin kylmälle kuin koneesta lähtee. Aamuisesta noin 18 C:stä oli päästy 32 C:een. Syksyn tulo taisi lykkääntyä vielä tovin.

Preschoolin portin ulkopuolella vastaan vilisti villi luonto. :) Oravankin näimme.

Paluumatkalla pyörähdimme vielä uudestaan puolison työpaikan vierestä, sillä siinä sijaitsee ihana kahvila / teepuoti. Pikkuihminen olisi mielellään tyhjentänyt koko leivosvitriinin, minä sain suosikkini vihreän teen mangosorbetilla. 

Kotona ehdittiin tässä välissä olla puolisen tuntia. Raivasin lasten lelulaatikoista kiloittain piirrustuspapereita ja kuvasin talteen olennaisia aarteita. 

Koululla piti olla kahden jälkeen. Siellä olikin tänään yllättävän paljon tekemistä. Kouluuntuneelle ostettiin sovittelutuokion jälkeen koulun oma paita, vanhempainyhdistyksen aktiivit olivat niitä toimiston nurkilla myymässä. Piti myös jonottaa toimistoon kysymään toimintaohjeita erääseen sääntöasiaan ensi viikkoa varten. Puolituntinen, joka nuoremman ja vanhemman lapsen tuntien loppumisen väliin jää, sujahti joutuisasti. Sitten vielä vähän keskusteltiin teiniintyvän luokkakaverin äidin kanssa heillä riehuneesta flunssasta.

Välipalan ja lyhyiden leikkien jälkeen oli puoli viiden maissa aika lähteä hakemaan puolisoa. Teiniintyvä unohti tehdä läksynsä ja kouluuntuvan kirjaa luettiin vasta nukkumaanmenoaikaan. Opin paljon kiintoisia seikkoja hevosten kolmivarpaisesta esihistoriasta, mutta veikkaan, ettei lapsi saanut tekstin kokonaisuudesta kovin selkeää kuvaa. Heppojen kuvat kyllä olivat kivoja. Hän oli siis itse lainannut tämän kirjan koulun kirjastosta.

Teiniintyvä puolestaan lainasi sieltä jonkinlaisen jumppaohjekirjan, joka etäisesti muistuttaa cheerleadingia.

Puoliso halusi käydä kaupassa. Wholefoods-käynti oli kieltämättä kodin kylmäkaapistolle tarpeen, mutta lapsille se alkoi viikon päätteeksi olla ihan liikaa. Ja minustakin alkoi vähitellen tuntua siltä, että autoilu alkaisi tälle päivälle riittää...

Dinneriksi tarjoiltiin seitsemän aikoihin monen päivän tähteitä, tuoretta salaattia ja valkosipulileipää. Teiniintyvän kanssa käytiin pitkä keskustelu garlic breadista, jota hänen ystävällään on usein koulussa eväänä. Tyttö sanoi pitävänsä siitä ja söi tätäkin oikein mielellään, kunnes tuli kysäisseeksi, mitä "garlic" oikeastaan tarkoittaa suomeksi. :)

Lapset unille, telkkarista muutama hömpötys-nauhoitus vielä (kyllä, kuvassa on Maajussille morsian, jota en tosin kuin vilkaissut nähdäkseni, oliko kausi uusi) ja jo alkaisi tämä perjantai riittää... Paitsi että naapurissa tuntuu olevan kutsut, joiden luonteeseen kuuluu kovaääninen keskustelu parvekkeella ja puolisokin tekee vielä työjuttuja (kello on täällä jo lähempänä puoltayötä).

Huomenna on uusi päivä. Ja onkin muuten varsin jännä sellainen. ;)