Päivä San Franciscossa

Ennen kuin tärkeät ihmisemme lähtivät takaisin Suomeen, vietimme vielä yhden kivan päivän San Franciscossa heidän kanssaan. Kuvistakin näkyy, että päivä oli viileä ja pilvinen. Sekä meno- että tulomatkalla sateli vettä. Se oli toinen sade täällä. Mennessä katselin jo hiukan hädissäni sääennusteita, sillä eihän meillä ollut edes takkeja mukanamme. Onneksi ennusteet sanoivat, että voisin odottaa sateen päättyvän puolessa tunnissa - ja niinhän se tekikin.

Pääsimme ajelemaan vanhoilla kaapelilinjoilla. Oli oikeastaan aika hurjaa menoa. Avonaisella penkillä ollessamme olin huolissani siitä, että joku lapsista päättää muksahtaa maahan ja siitä, että vastaantulevan samanlaisen vaunun matkustajat tuuppaavat repuillaan ryhmämme seisovia jäseniä ja siitä, että mahtaako koko vaunu oikeasti nousta turvallisesti ylös jyrkkää mäkeä - saati laskea sen toista puolta alas. Kaikki huolet olivat turhia ja ajelu lasten mielestä melkein kuin huvipuistossa.

Satunnaiselle matkaajalle muutamia vinkkejä: lipun tähän ja muihinkin kulkupeleihin saa ostettua kuljettajalta joko kerta- tai päivälippuversiona, mutta vain, jos mukana on tasaraha. Maksun määrä kannattaa tarkistaa useammasta lähteestä, sillä nettisivuilta löytyy vanhentunuttakin tietoa. Useamman päivän lippua varten on kipaistava visitor centeriin, joka löytyy näppärästi ainakin kahden linjan kääntöpaikan vierestä. Sieltä ei välttämättä kuitenkaan kannata kivuta vaunun kyytiin, sillä jos pitkän jonottamisen sijaan kävelee lyhyen matkan seuraavalle pysäkille, voi ajelulle päästä nopeammin.

Päädyimme ostostelemaan ja jätskeille Fisherman's Wharfin alueelle. Lapset olivat jälleen erinomaisen hyvin jokaisen turistimyyjän kohderyhmää, emmekä varmaan yhdestäkään kimaltavia asioita myyneestä kojusta päässeet kompastumatta eteenpäin.

Aaltoja lapset olisivat katselleet vaikka kuinka kauan. Niiden ikuisessa rytmissä on jotakin syvästi rauhoittavaa.

Mäkien jyrkkyyttä on kuvista vaikeaa hahmottaa. Monissa kohdin autot ovat risteyksissä yhtään liioittelematta ainakin 45 asteen kulmassa. Hyvät jarrut ja mäkilähtötaidot ovat tässä kaupungissa tarpeen. Muutoinkin liikenne oli aivan toisenhenkistä kuin muilla alueilla, joilla olemme ajelleet. Esimerkiksi jalankulkijat saattoivat hyppelehtiä eteen aika arvaamattomasti tai joku autoilija päättää, että punaisilla valoilla on vasemmallekin kääntyminen sallittua. Omilla kotikulmilla taas tuntuu, että jokaista silminkantamattomiin typötyhjän pikkukadun stop-merkkiäkin totellaan ihailtavan uskollisesti.

Päädyimme ennen kotiin ajelua vielä purkamaan lasten energiaa satunnaiseen leikkipuistoon, josta olikin huikeat näkymät yli kaupungin.