Jouluvalmisteluja - same, same but different

Koristeissaan kiiltää (epätarkka) kuusi.

Suomalaisen joulun mentaalimaisema on pipareita, kynttilöitä, lunta ja hämärää.

Ikean taikina on riemumme tänään, kun pidämme ystäväperheen kanssa piparinleipojaiset. Tuttujen muottien tilalla on 21 uutta lumiukko- ja joulusukkakehystä. Koristeluja varten tilattiin kotiovelle useampia tuubeja kimaltelevaa väritahnaa.

Paketissaan odottavat myös valmiina hankitun piparitalon elementit, saapa nähdä mitä siitä tulee. Minä en ole piparitaloa koskaan kasannut enkä kasaa: talonrakennus kun on miesten puuhaa. ;)

Koska en kummemmin välitä pipareista, mitään gluteenitonta viritystä en edes harkinnut yrittäväni. Viime vuonna tein gluteenittomia joulutorttuja pähkinäpohjaisesta raakataikinasta. Niitä olin ajatellut nytkin, mutta en löydä ohjetta mistään.

Pipareiden lisäksi muut suomalaiset elementit kuitenkin puuttuvat tyystin ja lapsetkin vähän haikeina valittelevat, ettei tunnu joululta. Kalifornialaisen joulun mielenmaisemaan näyttää kuuluvan iloa, säihkettä ja loistetta. Mielellään räikeitä valoja ja paljon, paljon kaikkea kimaltelevaa. Se on kyllä kivaa. Pitää vain ensin uskoa, että uudessa maassa joulukin on uusi.

Uudessa joulukuusessamme on uudet koristeet ja koko hässäkkä onkin näin viikon katselun jälkeen kyllin hieno. On ihan huippua, että tekokuusi ei varista yhtään! Ei se vielä tosin myöskään tuoksu, koska unohdin viikolla käydä hakemassa askartelukaupasta kuusentuoksutikkuja. Jospa niitä ensi viikolla vielä jossain olisi. Kuusen omat valot ovat moniväriset ja räikeät, se on varsin iloista ja hauskaa.

Paikallisen jouluradiokanavan laulut vetävät hartaan sijaan nostalgiaa kohti. Soittolistoja kuunnellessa voisi hyvin haksahtaa kuvittelemaan, ettei 1920-luvun jälkeen ole tehty kovinkaan monta joulukappaletta ja viisikymmentäluvun jälkeen ehkä kaksi. Iki-inhokkiani ratatatamtam-kappaletta lukuunottamatta perin juhlallista musiikkia ei kanavalla juuri soiteta ja kun soitetaan, pienin pyytää vaihtamaan kanavaa. Silloin kuulostaa kuulemma Suomelta.

Yhtä kyllä kaipaan. Olen vuosikaudet käynyt Helsingissä kuuntelemassa Ylioppilaskunnan Laulajien joulukonsertin. Monet konsertin pysyvistä kappaleista kuuluvat minun jouluuni - eikä niitä tahdo edes netistä löytää kuunneltavakseen.

Joulunvalmisteluun tavalla tai toisella kuuluvat farssit välinäytöksineen elettiin viime viikonlopun tietämillä postissa kaukopaketteja (aivan liian myöhään) lähetettäessä sekä tähtitorttuja leivottaessa. Postissa ulkosuomalaiselle selvisi mm. se, että pakkausteippi ei kalifornialaisessa postissa kuulu palvelun hintaan eikä posti myöskään tarjoa asiakkaiden käyttöön kyniä.

Onneksi pakkausteippiä kuitenkin myytiin, kynän lainasi ystävällinen kanssa-asiakas ja preschoolilaisen hermot kestivät hienosti kaksi jonottamista. Ensin siis jonotin ostamaan laatikoita, sitten pakkauksen ja pakettikorttien kirjoittelun jälkeen lähettämään niitä. Kumpaankaan lähettämääni pakettiin amerikankiinalainen asiakaspalvelija (jonka kanssa meillä oli melkoinen kielimuuri) ei suostunut pyynnöstä huolimatta kirjaamaan merkintää FRAGILE, joten hiukan huolissani mietin, mitä lähetyksistä oikein lopulta menee perille.

Tähtitorttuja leivoin pyynnöstä Suomi-koulun joulujuhlaan. Etsin ensimmäistä kertaa torttutaikinaa kaupasta ja olisin varmasti ottanut sen filotaikinan, ellei minua siitä olisi erikseen varoitettu. Puff Pastry löytyi lopulta Wholefoodsin pakastekaapista, mutta olisi saanut löytyä jostain toisaalta. Whole Paycheckiksikin kutsutussa kaupassa se nimittäin maksoi 11 dollaria laatikolta.

Kittanat tortut lähdössä joulujuhlaan.

Siitä laatikosta tulee kuulemma 18 torttua. Minusta siitä olisi saanut yhdeksän, mutta koetin totella ohjeita. Pieniä haasteita matkaan tuli, kun kesken leipomisen huomasin sekä kaulimen että pullasudin yhä puuttuvan taloudesta. Sain aikaiseksi kittanoita ja lättänöitä torttuja, joiden (ainoa mistään kaupasta löytynyt) luumuhillokin oli aivan vääränväristä. Jos olisin voinut valita, näitä en olisi vienyt tarjolle.

Toinen puff pastry -laatikko odottaa vielä pakkasessa. Sen kai leipaisen aatoksi, nyt kun olen harjoitellut ja hankkinut pullasudin.

Muita jouluruokia en (vielä?) usko valmistavani. Koetan olla rennosti sitä mieltä, että jouluna voi syödä myös tacoja, hampurilaisia tai hodareita. Lanttulaatikon asuinsijoista ollaan nyt kuitenkin aika kaukana - eikähän siitä kukaan edes tykkää.

Kaikista eniten odotan joulun taianomaisuutta: sitä rauhaa, kun päivän tai pari tuntuu, että koko maailma on tullut valmiiksi. Puoliso otti välipäiviksi lomaa reippaalla kädellä ja lapset lepäävät kouluhommistaan ansaitusti kaksi viikkoa. Ehkä me innostumme ajelemaan jonnekin korkeammalle, jossa näkee lumihiutaleen tai kaksi. Tai sitten teemme, kuten lapset preschoolilaisen koululla viime viikolla: pöllöilemme ympäriinsä pelkissä pyjamissa ja katselemme koko perheen jouluelokuvia yhden toisensa jälkeen.