Ehdotin, että jos viikon aikana kuuntelee satoja videokeskusteluita, saa päähänsä aikamoisen määrän toisten ihmisten ajatuksia.
Tämä keskustelu bumerangasi, kun kerroin haluavani hankkia viisi mustaa v-aukkoista t-paitaa ja aikovani käyttää niitä vuoden. Vain niitä. Idean olin soveltaen omaksunut lukemastani blogiartikkelista. Puoliso kyseenalaisti kokeilun keston, järjellisyyden ja paitojen värin.
Ensimmäinen yritys paitojen hankkimiseksi päättyi nolosti, kun visiteeraamamme kaupan t-paidat osoittautuivat tarkoitukseen turhan heikkolaatuisiksi, mutta hupparit ihan kivoiksi. Ostin kaksi uutta hupparia, joista kumpikaan ei ole v-aukkoinen eikä musta.
Seuraavan mahdollisuuden uudistuneeseen minään saan onneksi jo iltapäivällä kampaamossa.
Kutrien tipahdellessa lattialle voinen käydä kampaajan kanssa kevyen keskustelun syvästä aiheesta. Sellaiseksi käynee esimerkiksi uusi suhteeni kahviin.
Muutaman vuoden tee-elämäntavan jälkeen olen langennut vakavaan ja ilmeisen pitkäkestoiseen suhteeseen työpaikan soijalatten kanssa. Iltaisin kotona (satunnaisesti) meditoidessani päätän vakaasti, etten tahdo piristää päätäni kemiallisin keinoin. Aamupäivällä työpaikalla huomaan, etten halua nukkua päänsärkyisenä näppäimistöllä. En löydä tietä ulos kierteestä ja haen latten.
Viikonloput ovat hankalia. Joudun keittämään kahvin itse. Keittimessä kokeellista kasvustoa virittelevä toissalauantainen kahvi tekee kokemuksesta lievästi karmaisevan.
Tämä kaikki lienee vapaapäivien ja useiden peräkkäisten normaalimittaisten työpäivien turmelevaa vaikutusta. Yllättävä ja ylimääräinen vapaa-aika syöksee nykyihmisen vlogien, podcastien, blogien ja someartikkeleiden syliin ja sitä myötä suoraan itsetutkiskelun syövereihin.
Pitäisiköhän etsiä elämäntapaani ja uudistuvaan itsekäsitykseeni sopiva coffee shop?
Joka kaiken helppouden nimissä myisi myös laadukkaita t-paitoja.
Ja perustaa aiheen ympärille uusi vlogi.
Ja perustaa aiheen ympärille uusi vlogi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti