Toisen yön jälkeen oli aika suunnata etelämmäs Los Angelesin sisäpuolelle. Olimme varanneet seuraavalle päivälle ajan konsulaattiin yhden lapsen passinuusintaa varten. Los Angelesin maailmankuulun liikenteen vuoksi emme tohtineet jäädä yöksi kymmenien mailien päähän määränpäästä.
Tällä kerralla jätimme vohvelit ja siirapit suosiolla nauttimatta ja luotsasimme koko pesueen aamupalalle smoothie-puotiin. Aamiaissmoothien oheen myytiin tietysti sipsejä tai naksuja, joten aivan täysin terveellistä siitä ei silti tullut.
Päädyimme ehkä aavistuksen ikääntyneeseen, mutta hyvin pidettyyn ja siistiin hotelliin noin mailin päähän läntisen (?) alueen olennaisista nähtävyyksistä. Olimme liikenteessä niin hyvissä ajoin, ettei huoneemme vielä ollut käytettävissä. Parkkeerasimme auton ja lähdimme kävelylle koirinemme kaikkinemme.
En yleensä ottaen viihdy kaupungeissa kovinkaan hyvin. Kun tarjolla on turistialuetta ja väentungosta, mukana kolme vilkasta nuorta neitoa ja yksi hyvin sätky eläin, en odottanut tähtikadulla kävelystä nautittavaa. Los Angeles yllätti.
Väentungoksessa koira oli lopulta nostettava syliin ja joku kyllä koetti käydä käsilaukullanikin (saalista saamatta), mutta silti kokemus oli rento ja miellyttävä. Olin etukäteen varoitellut teiniä siitä, ettemme varmaankaan jaksaisi etsiä hänen kaipaamaansa potter-tähteä yli kahden ja puolen tuhannen samanlaisen joukosta. Puoliso kuitenkin googletti ja totesi, että potter oli päässyt kovaan seuraan ja vieläpä aivan Starbucksin tietämille. Sinnehän me nyt sitten olimme sattumalta suunnistamassa muutoinkin, joten neito näki tähtensä tähden.
Sitten istuimme satojen muiden turistien kanssa juuri sillä olennaisella aukiolla imeskelemässä kaikessa rauhassa lattejamme ja frappejamme, kun sen huoneen kanssa ei siis vieläkään ollut mikään kiire.
Hotellille kävelimme kierrellen ja kaarrellen. Los Angeles näytti tarjoavan jotakin kaunista, kekseliästä tai eksoottista jokaisessa kadunkulmassa: koukeroisia takorautakoristeita ikkunoiden edessä, kirkkaansinisiksi maalattuja ovia limenvihreässä pienkerrostalossa, ainoastaan jäsenille varattuja pieniä lukittuja puistoja kadunkulmissa.
Sijoitimme koiran hotellille ja lähdimme pienen lepohetken jälkeen etsiskelemään kaikelle väelle nurisematta kelpaavaa turistiruokaa. Odotellessamme pitsapaikan pöytää samalla aukiolla kuin aiemminkin huomasimme, että komean joulukuusen ja hanukkakynttelikön kierrettyään saattoi nähdä sen kuulun Hollywood-kyltin. Napsimme asiaankuuluvasti kuvia.
Tytöt olisivat mielellään jääneet hotellille katselemaan Disney-kanavalta vanhaa lastenelokuvaa. Houkuttelimme heidät kuitenkin vielä yhdelle rastille. Hollywood-kylttiä lähellä olevalla kukkulalla sijaitseva observatorio antoi puolisolle oivan mahdollisuuden täyttää vuosia sitten annettu lupaus. Teinille oli kauan sitten luvattu tähtiä ja torni, nyt hän sai ne korkojen kera.
Observatorion suuri putki oli harmillisesti rikkoutunut juuri edellisenä päivänä. Paikka tarjosi silti paljon muuta nähtävää - alla levittäytyvän kaupungin valot toimivat oivana viihdykkeenä myös koiralle ja minulle, jotka jäimme ulos viileään iltaan toisia odottelemaan. Olin kiitollinen uudesta kevyttoppatakistani ja niin oli koirakin, kun sen tovin päästä päätin takin alle kääriä.
Kun hotellihuoneeseen palatessamme etsiskelin lompakosta sinne mahdollisesti sijoitettua huoneenavainta, tajusin yhtäkkiä, että olimme unohtaneet jotakin passinhankintaan mahdollisesti vaadittavaa - kotiin saakka.
Pienet nukahtivat iltasuihkun jälkeen sänkyihinsä montakaan sanaa sanomatta. Seuraavan kerran heräsimme kahden aikoihin, kun teini kiljaisi nimeni ja syöksyi kylpyhuoneeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti