Tämän kupletin juoni tiivistettynä:

näkökulmasta riippuen
joko suomenamerikkalainen
tai amerikansuomalainen mies,
suomalainen vaimo,
kolme tytärtä,
kalifornialainen löytökoira
ja vasta alkaneita seikkailuja
Yhdysvaltojen länsirannikolla.


torstai 10. huhtikuuta 2014

Roskaa, roskaa, enemmän roskaa...


Talon vuokraus on sovittu. Toisen auton myynnistä on sovittu. Monen hankalan kalusteen kohtalosta on sovittu. Kissan muuttopäivästä on sovittu. Silti tuntuu, kuin mikään ei etenisi.

Lapset sopeutuvat. Heille kolme kuukautta on niin pitkä aika, että he todella jo sopeutuvat. Leikeissä vilahtelee "tietsikka-isi", jonka voi vain nähdä koneen ruudulla. Siellä on myös ihmisiä, "joilla ois nyt yö, vaik niil ois päivä, kun nää ois toisella puolella maailmaa".

Eilen pienin keksi, että Skypessä voi lukea kirjoja isän kanssa. Hän näytti sivuja tabletin kameralle ja molemmat selostivat kuvia. Sydäntä yhtä aikaa lämmitti lapsen kekseliäisyys ja väänsi pienen tarve edes johonkin yhteiseen tekemiseen kaukana olevan isän kanssa.

Tänään heitimme pienten tyttöjen kanssa keikan jäteasemalle. Lastasin isomman auton täyteen talossa pyörineitä jätesäkkejä ja otin käynnin mainiona aatteellisena opetustuokiona. Aika hiljaiseksi takapenkki menikin jätemäkien edessä. Punnitussetä kuitenkin nuhteli minua lempeästi siitä, että toin niin pienen kuorman. Puolustauduin, etten voinut lasten päälle pakata.

Kotona pikkutavaran sortteeraus jatkui tovin verran puolison sähköpostissa lähettämien ohjeiden mukaan. Minä siis lähetän hänelle kuvia esineistä ja hän lähettää takaisin tahtonsa niiden kohtalosta. Hidasta, tylsää, ärsyttävää. Varsinkin varastoiminen (tila on jo aikaa sitten loppunut!) ja mukaan pakkaaminen ottavat kupoliin. Aikamoista taisteluväsymystä täällä siis podetaan.

Olen mielestäni jo vuosikymmeniä ollut aatteellinen antimaterialisti. Tämän kevään kokemusten jälkeen vihaan tavaraa kiihkeästi. On naurettavaa ja absurdia kärsiä tavarapaljouden vuoksi! Olen pahoillani siitä, ettei puoliso jaa näiden kuukausien koettelemusta kanssani ja ennustankin meille tulevaisuuteen lukuisia ristiriitoja näkemykseni jyrkkenemisen vuoksi. Tiedä, että joudut perustelemaan joka ikisen taloon raahaamasi saaliin, kultaseni.

On selvää, ettemme me kaksi vaeltajaa aivan tuota pikaa saavu tai asetu perille minnekään. Silti kieltäydyn ehdottomasti kokemasta tätä koskaan uudelleen. Jos enää ikinä jätätte tämän pukin materiaalimaanne vartijaksi, tuikkaan tuleen koko roskan ja matkustan mahdollisilla vakuutusrahoilla Bahamalle. Itsepähän pyysitte, vaikka varoitin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti